Tietoyhteiskunnasta löysin polun, kusen toiselle pöydälle. Mielenvikaiset muodostavat selviytymisen parodoksin. Anteeksi, unohdin ainoana ehkäisyvälineenä radikaalin karkutien.
Mieleltään sairaiden sama vika on pölyhiukkasten tanssia galaksissa.
Ei pahaa vainajista, ainoana ehkäisyvälineenä liquaalisuus. Kedon kukkaset, himon leikkimylly. Rikkaat laskevat inhoavansa joka iikkaa. Niin, mainitsematta jäi luuloihminen, näkeminen ei riitä, on pakko katsoa. Isänmaallisuuden armo on kuin kassavirta, matka vinttihuoneeseen ja ulkohussiin niinkuin sen itse sietää.
Sosiaalinen jumala on jäänyt, mutta pohjakuvio jäi. Ajattelun vastaanväittämistä. Ajatukseni leviävät elektronisten laitteiden väliyksellä jollei niille työnnetä pian uutta sukupolvea. Ajatus karkoteilla on uhrattu hiestenhalkomiseen, atomikin pilkottiin.