ensin mä ihastuin suhun, sit se muuttu mun kohalla jo vakavammaks ja luulin et sunki. kaikki sanat mitä sanoit mulle, kelaan niit nyt illalla ja yritän pidätää kyynelii koska en haluu enää surra. sanoit mulle kaiken , mut et koskaa tarkottanukkaa vaik muuta väitit , ja se sattuu. se miten sä puhuit , katoit , kuuntelit ja koskit sai mut kohoo aina pilvii ja viel korkeemmalle kunnes pitkän ajan päästä , valheiden ja muiden jälkeen palautit mut rajusti maan pintaa. sun kanssa mä vietin kaiken ajan , kavereita en nähnyt ku halusin sulle kuulua , kaverit soitti mut en niitten kaa ulos menny , halusin jäädä sun kainaloos. myöhemmin huomasin sen olleen virhe, kavereita ei enää kiinnostanu ja niil oli jo uudet jutut. onneks nyt myöhemmin kaikki on selvää kaverit on jääny mun tueks ja ne kuuntelee ja auttaa. mä en koskaan oo rakastanu ketää nii paljo kun sua , mut sä et sitä ottanu vastaa , sä vaa pelasit. alus sä ymmärsit mua , kuuntelit mun huolia ja ymmärsit niitä , myöhemmin se loppui. mun sydän roihus vielä mut susta ei ollu tietoakaan. ehkä joskus sä voisit taas kuunnella ku mä puhun sulle niin kaikki ois taas hyvin , ei todellakaa samalla tavalla ku ennen mut hyvin.
rakastan sua<3