IRC-Galleria

Kattelin just vanhoja kuvia mummin ja mutsin kans. Vitsi mun veli oli söpöin vauva ikinä! (sorppa Ville, mut totuus on ennemmin tai myöhemmin tultava julki). Mä olin kuulemma aikamoinen diiva ja tykkäsin koulusta ja tarhasta. Mitä haihattelua. Olin myös kuulemma iloinen lapsi. PAH! onneksi teiniangsti iski jolloin palauduin maan pinnalle.

Vitsi olis kiva nähä ittensä pienenä. Näkis millanen on alunperin ollu. Ja haluisin nähä itteni siinä teinivaiheessa, jotta voisin antaa vähän släppiä :D No mut enivei. Jotenkin uskon, että jokasella näkyy parhaiten se oma oikea persoona lapsena. Sillon ei ole vielä sisäistä ympäristöään tarpeeks ottaakseen vaikutteita muista. Ehkä sen takia mulle lapsuuden muistot on niin tärkeitä, koska niissä näen maailman mun omilla silmillä, en näiden monien kerroksien läpi. Ja oli tosi siistiä hyppiä lätäköissä ja leikkiä metsissä. Enää sitä ei kuitenkaan voi tehdä.

Mulla oli tosi hyvä lapsuus. Kiitos