Tuoll on mun räiskäle ain yhä tuolla
kaukana korvessa Sompion suolla.
Voi taikinaiseni, oi ohukaiseni
Missä oletkaan? Sua muistan ainiaan.
Olit vasta paistunut toiselta puolta,
kun mulle jo tuotit ikävää ja huolta.
Pannuuni juutuit ja mustaksi muutuit.
Oi missä oletkaan, sua muistan ainiaan.
Alta olit musta ja päältä olit harmaa
vaan makeampi mannaa,
se aivan on varmaa.
Puoleksi paistuit ja hiekalta maistuit.
Oi missä oletkaan, sua muistan ainiaan.
Ilmaan sun heitin kun käteheni luotin,
viisitoista minuuttia putoovaksi vuotin.
Katseeni käänsin ja itkua väänsin,
kun siellä roikuit sä, kuusen kätköissä.