Se kärjistyi liian nopeasti liian suureksi. Emme enää kumpikaan hallinneet sitä. Tiesimme kyllä jo alussa, että näin voi käydä, mutta emme odottaneet muutoksen olevan niin vaikuttavassa asemassa.
Ajattelimme omaa parastamme muutokseen lähtiessämme. Olimmehan keskustelleet siitä monesti, mutta päätyneet vastaukseen: Elämässä pitää mennä eteen päin, eikä jäädä junnaamaan paikoilleen.
Ennen hakujamme, sovimme, että mitä vain tulisi eteen, me pysyisimme ystävinä. Niinkö? Se ei todellakaan pidä enää paikkaansa. Miksi vain sinä sait itkeä, miksi minä en koskaan saanut surra?
Ovatko tapaamisemme tulevaisuudessa yhtä tekopyhiä, kuin se eräänä syksyisenä aamuna tapahtunut, kun sinut lopulta puolentunnin etsintöjen jälkeen löysin.
Aamuisen kahvittelumme jälkeen sovimme soittelevamme ja näkyilevämme, mutta näin sopiessamme kumpikin sisimmässään tiesi, ettei yhteyttä toiseen otettaisi.
Uusimmat blogimerkinnät
- tylsää koulus 22.03.
- Totta? 21.12.
- Wanted: Syöppösmurffi 15.12.
- Riita 28.11.
- Balloon 02.11.
- ... 20.04.
- ööh? 09.03.
- ja kun muuta tekemistä ei ole :D 30.01.
- khi ... ootkos koskaa kiusannu oraakkelii? kann... 04.12.
- hih ... sattu olee tylsää 03.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
-
▼
2009 (8)
- ▶ joulukuu 2009 (3)
- ▶ marraskuu 2009 (2)
- ▶ huhtikuu 2009 (1)
- ▶ maaliskuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (1)
- ▶ 2008 (8)
- ▶ 2007 (3)