Tilanteet muuttuvat nopeasti.
Ihmiset eivät edes osaa aavistaa, miten elämä voi yhtäkiä mullistua.
Oma pieni maailma kääntyä pää alaspäin.
Juuri kun olet ajatellut kaiken olevan hyvin, huomisen näyttävän kirkaalta,
huomaatkin asioiden olevan toisin, pahemmin kuin olisit uskonutkaan.
Ihmiset ajattelevat "kyllä aikaa on." mutta onko sittenkään tarpeeksi?
Sitä toivoo, että kaikki muuttuisi vielä toisin, asiat olisi kuin ennen.
Toivosta en luovu, elän päivän kerrallaan niin kuin hänkin tekee ja sinnittelee.
Usko ja toivo antavat voimaa jaksaa. Ystävät ja sukulaiset tukenani on sen onneksi tiedän.
Äitini eniten huomestuttaa kuinka hän jaksaa, Niko ei vielä osaa ymmärtää tilanteen vakavuutta mutta vaistoaa kun isä kotona ei ole ollut, mutta pärjäilee silti samoin kuin Milla.
Itsestäni en huolissani ole vaan ennemminkin muista, minun vain täytyy jaksaa eteenpäin niin kuin isäni sitä minulta jo pyysi, katsoa eteenpäin ja minä yritän vaikka vaikeaa se on.
Toivon vain että isäni paranisi, rakastan häntä paljon ja kaipaan jo nyt liikaa.
Isän pikku tyttö aina! <3