Nyt mä oon sitten virallisesti kummitäti. Ja nyt pitäis opetella että se kummipoika ei enää oo Piupali vaan Pietu Viljami. Mua jännitti ihan hirveesti että itkeekö se poika koko kastetilaisuuden ajan mutta turhaan jännitin ku se nukahti heti ku pääsi mun syliin ja nukku siinä oikein onnellisen näkösenä. Vähän vaan säpsähti ku pappi kasto. Mutta sitä en osannu kyllä etukäteen arvata että ite alkaisin silleen itkeen. Vollotin koko sen tilaisuuden ajan ku se poika näytti niin mielettömän tyytyväiseltä ja rauhalliselta siinä mun sylissä ja sit vielä laulettiin maan korvessa mikä meinaa muutenki aina alkaa itkettään. Olen todella onnellinen ja ylpeä kummitäti. <3