Jo neljättä päivää etelän mies hortoili eksyksissä, janoissaan ja
nälissään
jossain Pohjois-Suomen tunturissa. Lähimailla ei näkynyt
muuta kuin metsää ja tuntureita. Yökin oli taas painamassa päälle.Äkkiä
hän
huomasi kaukana tunturin rinteellä suuren puisen rakennuksen
ja lähti kulkemaan sitä kohti.
Saavuttuaan huvilan ovelle, mies koputti sitä. Oven tuli avaamaan vanha
ja
kamalan ruma Lappalaismies. Kulkija pyysi vanhukselta ruokaa
ja leposijaa. Vanhus lupasi yösijan, mutta samalla varoitti
kulkijaa kajoamasta hänen tyttäreensä, taikka miestä kohtaisi karmea
kolmiosainen Lappalaiskirous. Mies ajatteli, ettei noin vanhalla ja
rumalla
miehellä voi olla kaunista ja nuorta tytärtä, joten helppohan hänen
oli
luvata olla
koskematta vanhuksen tyttäreen. Vanhus kuitenkin vielä varoitti
miestä.
Illalla, kun he istuivat illallispöydässä, mies ei ollut uskoa
silmiään.
Kaikista ennakkoarveluista huolimatta, vanhuksen tytär
olikin uskomattoman kaunis. Vaikka mies oli väsyksissä vaelluksesta, ei
hän
saanut koko iltana silmiään irti tytöstä.Kun tuli nukkumaan
menon aika, mies seurasi tyttöä neljänteen kerrokseen ja pääsi kuin
pääsikin tytön huoneeseen..
Aamulla, ihanan yön jälkeen mies heräsi hieman ahdistavaan
tunteeseen.Hän raotti silmiään ja huomasi suuren kiven rintakehänsä
päällä.
Kivessä oli lappu jossa luki; "Lappalais-kirous, ensimmäinen osa:
Kivi
rinnan päällä ".
Mies muisti vanhuksen varoitukset, mutta ajatteli, ettei se nyt niin
paha
kirous ole . Kivi rinnan päällä, eikä edes niin iso, etteikö
hän jaksa nostaa sitä pois. Mies nosti kiven syliinsä ja käveli
ikkunan
äärelle.
Emmittyään hän paiskasi kiven ulos ikkunasta. Samalla hän huomasi
lapun
vastapäisessä puussa.Hän luki, "Lappalais-kirous
toinen osa: *Kivi sidottu lyhyellä narulla vasempaan
kivekseen*".Sekunnin
murto-osan emmittyään mies hyppäsi kiven perään.
Välittömästi hän huomasi lapun talon seinällä. Lapussa luki,
"Lappalais-kirous kolmas osa: *Oikea kives sidottu sängyn jalkaan*".
