Kuulen haukkumista, se tarkottaa et mun Kettu on jahdissa. Sit kun se hiljenee ni se on jäljellä tai tulossa takasin. Tietysti koska tie haaraantu just siinä kohti, lähdin väärään suuntaan rakkejani huutelemaan, Attila seuraa uskollisena fleksin päässä.
Arttu tuleekin takaa mun luo mutta Ketusta ei mitään havaintoa. Lisäksi futishallin äänet mukavasti sekottaa mua ja luulin jo yhdessä vaiheessa kuulevani että koirat sai repolaisen kiinni ja tappelee jossain, kun Kettu 6kg ja repolainen tuplasti isompi. . . .
Nojoo, siis kun näin Artun tulevan toisesta suuntaa ni lähdin tiety sinne ja Kettu oli futiskentällä jo kiljumassa et huiiii, oon ihan hukassa, tulkaa pelastaan. Ja mähän menin.
Ihan pieni ja pikanen päivälenkki siis tänään, ei draamaa
