IRC-Galleria

Attilan kanssa juostu läpi epiksiä, joskus menee hyvin ja joskus aivan takapuolelleen, yks asia on kuitenkin varma: koira osaa ja irtoaa, mä en vaan pysy vauhdissa.
Tuloksena Ojanko cupin minimöllien voitto, ja koira harrastanut agia vajaan vuoden. Kettu ei ole kyennyt lähellekään tohon vuosienkaan treenin jälkeen.

Torpalla alkaa olla aika nättiä. Saarrekkeesta puuttuu takalevyt mutta se on enemmän suunnitteluvirhe kun mitään muuta ja täysin ratkaisematta.
Muuten on kodinkoneet paikallaan, laatat paikallaan ja ah, niin nättiä. Mä en edes pienessä mielessäni osannu kuvitella lopputulosta kun veetutti jumitus vaan niin paljon. Mutta todellakin, kaiken sen arvoista tämä mitä oon nyt saanut, kaupanpäällisiä. :D

Ja tääl on ihanaa.
Eilen aamulenkillä ihastelin pääskysiä, hämmästelin vaskitsaa jota törkeästi häirittiin koirien kanssa ja iltalenkillä tiirailin kahta hirveä jotka käveli kaukana pellolla. Pihassa näkee sisiliskoja ja pian pääsee kissatkin niitä tiirailemaan kun tarha valmistuu.
Ilmeisesti päättömien riskien otto ja elämän mullistukset ei tapa. Hassua.

Tolpat edelleen ostamatta koirien aitaa varten mutta aika hyvin ne nyt pihassa pysyneet. Helsinkiläiskekkuloiden pellolle pystyttämä maailman isoin ja rumin trampoliini sitä ympäröivin verkoin ei kiinnostanut sekään vaikka perheen isä siellä näytti heiluvan, tyttären ihmetellessä vierestä. Buah!
Ihanat koirat.
Mutta hirviaitaa odotellessa :D Ettei vaan paska eksy väärälle puolelle.
Titus kyllä kävi siellä niiden puolella. "äiti, taas se kissa tuli".
Niin, kannattaa ehkä vähän varoa sitä...grazy cat.

H ain sano mul ei unohtaisin päänikin jos se ei olis kiinni mussa. Ja todella hyvin paljon mahdollista.
Samsung oli vähän hukkateillä. Luulin.
Mutta oikeasti se oli lauantai aamuyöstä tiistai-iltaan superlatauksessa yläkerrassa.
Kerkesin hieman haikailla kuvien, numeroiden ja päivänvaloa kestämättömien tekstareiden perään. Koska mähän en jaksa mitään pinkoodeja tms niin joku olis saanu siitä paljon hupia :)

Sit aamulla kun tekee montaa asiaa samaan aikaan ni toimiikohan se..ei.
Ala kokkaamaan, levy päälle, leipää mikroon (miksei niitä muista sulattaa ajoissa..). ala siivoamaan kissanoksennusta ja havahdu hajuun vartin päästä.
Pitää ostaa uus paistinlasta kun toi suli kivasti tohon tefloniin ja kyl tää käryki nyt hälvenee.

Keittiö alkas näyttää aik hyvälle. Muutama tiny problem mut nou pigi..
Kaapit on suorassa, vetimet paikoillaan melkee kaikkialla, ovet kaikki paikoillaan. Jos tänää menis ikean kautta hakee jotain pieniä juttuja... ihan vähän vaan...

Papparaisella on kaksi pattia, pieniä ja varmastikaan ei niin tappavia kun kuvittelen.
Rupuruun jalka on edelleen vähän kipee ja sit kyl mennään kuvauksiin jos toi nilkutus ei lopu.
Viime viikolla Attilan ja Ketun kanssa käytiin ast-cupissa espoossa.
Kettu meni mölleissä kilpailun ulkopuolella hieeenon radan. Tosin yliaikaa tuli silti.
Attilan ohjasin hieman huonosti kai putkeen ja sain sen juoksee siitä ohi ja rääkäsin sit tottakai perään ja saan koiran kävelemään putken päällä mun luo. Hylly siis mutta on se silti hiieeno koira. Satatuhatta kertaa enemmän agikoira kun Kettu ikinä.
Tänään Attilan kanssa Ojankoon tehis-cupin mölliluokkaan. Jos vaikka ei ottais hyllyä eikä kieltoa. Olisko nolla hyvä tavote :)

Suurin ongelma tällä hetkellä lienee että iso kissa meinaa liukua sylistä alas kun ei ihan mahdu röhnöttämään ja sitten tasasin väliajoin tarrailee kynsillä kiinni.

Joo, aitaa pitäs saada pystyyn ja ihmetellä et mksi se vesivaraaja on pikkiriikkisen kussu kellariin. Mutta taikoa en osaa joten lopetan turhan märehtimisen ja keskityn vain suurempien vahinkojen syntymisen estämiseen sen sijaan.

Loka-auto on käyny, tiistaina varmaan lähtee myös roskat joten hommahan toimii. H kävi laittaa pesukoneita eli ne saan käyttööni kuhan katson miten laitan muovia kun pelkään kuollakseni et joku putki poksuu viel ja koko torppa mätääntyy. Tai sit en vaan tyrki viel perille asti.. Muistaakseni olen maksanut valmiista ja tää "tee se kuitenkin itse jos haluat sen valmiiksi" alkaa vituttamaan.

Attila oli hoidossa, pikkuapinan kanssa mennään mölliagikisoihin ainakin keskiviikkona, ehkä myös sitten ast-cuppiin. Tai ei ehkä vaan tietysti ja tottakai. Ketun kanssa en tiedä, sitä on nyt hierottu ja se on jumissa. Pitäs hierottaa oikeasti ja kunnolla jos haluaisi rasittaa.

Aurinkoisilta pelloilta väliltä Niinikoski-Kouvola on bongattu joutsenia ja kurkia. Mieletöntä, ihania maisemia, sellasia et hyvä ettei kyynel tule ja muistaa miksi tänne halusi.
Ryhdistyä voisi silti koirien kanssa touhuamalla. Tossa on pihaa jossa tottistella, johon iskee pujottelukeppiä pystyyn yms. Tänään muuten eka myyrä meni Artun suuhun. Vuosaaressa niitä meni melkeen päivittäin..

Eilen pääs pitkästä aikaa kupille ja ens lauantaina uudestaan. Joku toinen taksi vois kuitenin olla fiksumpi, toi körökörökirkkoon-vauhti ei ferrarikuskia tyydytä.
Mähän poljenkin nopeempaa!

Saikkua.
Viikonloppuna messuilemaan PetExpoon ja piiiiitkästä aikaa agitreeneihin Attilan kanssa.
Ei voi valittaa.
Torpassa on taas kylmä kun siperiassa. Tuiki tuiki tähtönen...eiku uuni.
Miksi aurinko ei paista kun _mulla_ on vapaata?


Oikeesti, tääl on ehkä enemmän itsemurhakandirusakoita kun Helsingissä. Siellä ne käveli melkeen koiran suuhun, täällä autotielle. Yks tais olla metsäjänis tai sit jollain on iso valkonen kani hukassa.
Ja kissoja vilisee :(
Tai viliskööt onnelliset mut olisivat ees leikattuja..

Jop, on vaikeeta. Inhoan duunia. More and more.
Leffailijalle sanoin jo että vaihda kioskia. Varmaan ymmärsi yskän. Käy kuulemma kuikuilemassa et oonko töissä. Argh.
Tottahan myös kaikki naimisissa olevat hottikset mahtuu mun housuihin, NOT!
Enkä lähde yhdenkään sompun kanssa kahville. I'm sorry, 30kg more and i just might be that despered. Or not.

Odotamme invistä. Joko tapan jonkun, sanon pahasti (todella pahasti), tai sairastun pahasti.
Mistä saisi voimia vaan olla, laskea patukoita ja hymyillä valittamiselle?

Jokatapauksessa, tänää kävin pientä hääräyskierrosta taas pitkin ja poikin, koirat kyydissä. Pääs nekin kattoo elämää.
Kyläkauppaan pakettia morrikselle, ettei alpakalle tule vilu treenilöissä. Papan takki kuitenkin lojui tuol käyttämättä, sama kai se on kenen niskassa se kulkee, jos koirua kerran lämmittää.


Sain kissoille ison safkasäkin eläinkaupasta puoleen hintaan. Ja koirat sai rapsutuksia.
Täällä osataan kyl tehdä vakiasiakkaita. Agrimarketin pappa juoksi autolle viel perässä höpisemään kylppärin tuuletinsysteemistä ja jäi rapsuttelee koiria :D
Tossa kyläkaupassa vois oikeest tehdä hätä-ostoksia. Tai hakee maitoa koiran kans kävelles.
On se ärrää halvempi ;)

Hartikaiselta veskiin ihana paksu puuvillanen pörrömatto kivottomaan hintaan.. ja hiusväri, jos taas sotkisi keittiön. Kissoille leluja jotka Ruu omi. Ja mulle pusuja joiden foliot kissat varasti..
Sielki ois niin sairaasti sellasta rustiikkoa krääsää joka istuis torppaan... Ugh.

Pikkurakit kävi rähisee naapurin kultsulle jotaa mut ei ne ehkä kuolleet siihen. Siis perhe joka autossa ajoi ja suu auki kattosi kun kultsu juoksi vapaana vieressä ja mun rakit ampas luo... paitsi pappa, sit ois tullu ruumiita..
Naapurin kisu on Olli-kolli. Ihana.

Tienrakennus tohon on alkanu. Sllee mun tontin kulmasta, kyllähän sen tiesin. Pitäs edes traktorinsa sil puolella.. En osaa reagoida meluun millään tapaa kun niin tottunut siihen Vuosaaressa että kokoajan paukkuu, rämisee, rymisee, räjäytellään...
Kotoisaa tähtitaivaan alla..
Ja samalla kun haistelee vaikka naapurin polttamia muoveja ja roskia ja ties mitä myrkkykaasuja vetelen keuhkot täyteen. Ihankun isossa kaupungissa!

Jumalaut sanon ma.

Ah ihanuutta.
Eilen väsytti niin paljon et ois voinu vaan itkeä jos olis jaksanu. Töistä torpalle, koirat typerälle hihnalenkille (mit vit, muutin maalle et voin remmittää koiria jotka juoksi vuokissa päättömästi ympäriinsä häiriimättä ketään)...teekupponen ja nukkumaan.

Tänään käyty sit kaupassa koko poppoo, mitä nyt kissat piti torppaa pystyssä :)
Nyt on valkosibaleperunat uunissa, nammm.

Niin, eka naapuri suututettu, helsinkiläiskekkula (itsehän siis en ole...) käy tos tontillaan laskemas pulkkamäkeä lauantaisin kaksi tuntia ja sitä ärsytti et oon talsinu mettään tosta tonttien kulmasta joka siis on a) metsää ja b) täyttä hemmetin metsää. Mutta aijai kul lumessa jalanjälkiä, nyt siin on sit kyltti et läpikulku kielletty. lähdin toiseen suuntaan remmittää koiria ni sieltä löyty sit ampumarata (onneksi ei ole paukkuarkaa väkeä kun kebabsi) ja jostain pihasta lähti ihana pystäri mein perään talsii. Sil oli kaameen yksinäistä ja se höpis kauheest kaikkee. Ei se luokse tullu ja hyvä niin, pappakoira olis suuttunu.

Meinas alkaa ahdistaa kun ei ole kukaan laittamassa peilikaappia seinään. Leikin sit sähkäriä porakonemurhaajaa ja kaivelin niitä pieniä harmaita muovijuttujakin ympäri torppaa. No löysin vaan punasia ja sain kaapin seinälle, ihana meikkaa seisten :D
Myös lamppu palaa taas! Ja tämä suuri operaatio vei puoltuntia. Ihana fiilis kun tajuu ettei ole ihan käsi. Vaikka ton yhden hyllyn olkkariin laitoinki iiihan vinoon...

Yläkertaa en vielä asuta, edes patjaa ole avannut, sohvalla elukoiden alla/välissä on iiihan hyvä.
oon kyl testannu et pikkurakit pääsee ylös ja alas itse. Pappa saa sit kesällä majottautua sohvalle välieteiseen.
Telkku ei näy enneku iskee ton lautasen ulkoseinään ja se ei taida olla ihan mun juttu vaikka mestariporaaja nyt siis selkeästi olenkin. Ihan vaan ku en yltä :P

Keittiöremppa on kesken, mul ei ole pesukoneita, laattoja, kaapit on edelleen vinossa...
Saunaa en ole koeajanut. Siis ollenkaa lämmittäny tarkotan :D

nrj:llä

- ootsä nähny mamma miaa?
- en
- sit sä et tiedä elämästä mitään!

Karhu osti rivariyksiön Mäntsälästä ja muuttaa tänään sinne. Mulla tää kämppä tän kuun loppuun eli rauhassa aikaa viedä kamaa torpalle. Tämähän ei tarkoita etten tartteisi muuttoapua ;) Isoveljeen luotamme taas..
Eihän mulla oikeestaan ole isoja kun pakastin, pesukone, astianpesukone ja kaksi sohvaa.
Aika hyvin oon pakkaillu mutta tota muutosta muuttoon laatikoissa kulkenutta roinaa en taida jaksaa katsoa läpi vieläkään. Parvekkeelta tarttis kissojen verkotukset purkaa.
Viedä roskiin yks laatikosto varastosta, vanha kirjahylly ja kissojen kiipeilyteline jonka tie ikävä kyllä päättyy nyt tänne vuosaareen missä 5 vuotta sitten syntyikin.

Paskinta lienee että Agentti F-Attila lähtee myös.

Ja mä NIIIIIIN tahtoisin uuden auton. Fiude on vailla kallista remppaa, uutta tuulilasia ja uusia renkaita. Startti on korjattu just isolla rahalla ja silti se ei vaan tykkää pakkasista.
Mulla menee pikalaskemalla sillä töihin ajellessa kuussa sellain 350-400e. Siis jos en vaihda kiskaa heti.
Mielelläni odottelisin ainakin sen kannustepalkkion joka tulossa maaliskuun palkan mukana.
Remppatilin saldo alkaa kakkosella sen jälkeen kun maksan putkarille loput.
Raiku steriloitu viime torstaina ja Ruulla sama edessä nyt perjantaina. On sitten kaikki ainakin lisääntymiskyvyttömiä ja mitään karkureissuvahinkoja ei tule, naapurustossa kun siellä Orimattilassa elukkaa on kuitenkin.

Fenja on toipuillut hammaslääkäristään hyvin, nyt tosiaan on ilman yläkulmureita sitten tuo mummeli.

Agilisenssi on hankkimatta edelleen, Kettu pitäs hierottaa nyt ennenkun ilmottaa mihkään kisaan. Ei saa aikaseksi oikeen mitään, tuntuu siltä.

Koirat on popsineet taas myyriä ja ties mitä murmeleita, Ruu sai kiinni tiellä juoksevan ISON otuksen josta nappasi kiinni ja tapporavisteli sen hengettömäksi hetkessä. Hassua kun Kettu aikanaan ei millään suostunut uudelleen puremaan saalistaan kun vasta alottelin harrastusta ja jouduin lopettamaan itse sen saalisjyrsimet pariin otteeseen. Arttu otti aamupalaksi pikkumyyrän. Sen jälkeen käytiin sen kanssa työpaikalla pussailemassa mun kollegoja :D

Pitäs ostaa patja jonka saa jotenki sulottua torpalla yläkertaan ahtaista portaista.
Siihen asti nukunkin täällä sohvalla. Ah, ihanuutta :)

Treffitkin olis mut eipä sovi lörpötellä... :P

tuli mieleen et onkohan ihan kaikki kohdillaan kun täällä edelleen on, kun töissä itseä about 10 vuotta nuorempi pikkiriikkinen poika osti galleriaseteleitä..
noh, vuos just maksettu :)

Luovuttajaksi en tunnustaudu.
Jossain vaan tulee se vastaan et lasi tulee täyteen ja menee nurin ja sit ei enää voi tehä mitään, sit se on menny.
Ni ei pidetä mitää kolmikymppisiä torpalla, tai no, omiin on viel aikaa sen verta et ei voi tietää...
Ja ei muuteta ees yhdessä.

Muutaman hetken ku saanu sulatella omaa päätöstään ni aika hyvä olo. Ei katkeruutta eikä vihaa.
Joo, tulevaisuus pelottaa, molempien..
Lauma hajoo. Atte lähtee tietty isäntänsä mukaan, ei se ole mun koira. Tottelee joo mua ja tanssii vaikka ripaskaa jos haluan mutta mulla ei vaan ole sellasta tunteenpaloa pikkuapinaa kohtaan mitä tarviin omiltani.
Atte pieni porsas..
Lauantaina varmaa agitreeneihin normisti sen kanssa pitkän tauon jälkeen. Treenikaveria tulee kyl ikävä.