Lauantaina olin hakuilemassa Artun kanssa ekaa kertaa. Tuntunut vähän kurjalta kun sen kanssa ei mitään omaa tai fiksua pääse tekemään, lenkillä pienet tottistelut ei kovin hirveesti loppupeleissä tuo elämään sisältöä tai vanhojen luiden kaluamiset kotosalla.
Kevään juostemisten jälkeen se ei ihan hirveesti ole kunnolla liikkunut muuta kun satunnaisia uimareissuja tai polkemisia.
Raunioryhmässä käytiin myös taas vierailevina tähtinä ja pojalla oli hauskaa.
Molemmissa paikoissa käytiin kävelemässä Neran kanssa ja tyypit tulee toimeen, metsässä meni ehkä asteen paremmin ilman jännityksiä mutta ei siis pörinöitä tai mitään. Mahtavaa.
Artun raunioilussa ehkä tarttis ottaa se linja että en anna sen haahuta siellä keskenään, se osaa käyttää nenää ja se osaa lähteä siihen suuntaan kun pyydän, joten pitäs aina ottaa se hanskaan ja lähettää uudelle ukolle vapaana. Se haahuumassa raunioilla miettimässä minkä näistä viidestä täältä nyt eka ettisin ei ihan toimi. Tai löytyyhän ne mutta mä en nää mitä tapahtuu tai pysy perässä.
Attilalla alkoi tottikset taas, kahdeksan kertaa niitä olis. Ajattelin että jos saisi käytyä kiva koirakansalainen testin sen kanssa lemmikkimessuilla syksyllä niinkun Ketun kanssa 2 vuotta sitten.
Tosin sen toimiminen isossa melusassa hallissa on aika kaukaa haettu unelma mutta haasteita pitää olla. Agikentällä käyty omatoimisesti jonkun verran, ja olishan siitä siihenkin. Mulla vaan huumorintaju kai puuttuu.
Ja joo, lupasin että ekat viralliset agikisat Ketun kanssa elokuussa. Alkaa näyttää hiljaselta. Kolmisen viikkoa treenitaukoa ollut ja keskiviikkona kävin piipahtaa kentällä testaamassa renkaan, aan, kiikun ja kepit. Ihan vaan siksi kun huomenna olis epiksiä missä kaikki esteet kentällä. Sekopäistä. Kepit menee vaan jos peruutan keppien vasemmalla puolella ja näytän välit, rengasta en voi osottaa koska sit koira hyppää sen sivusta ja kiikku..joko se vetää sen puomina ilmalennolla tai sitten karjasen seissiä niin että koira ei liiku koko loppuradalla. Nojo, siis treeneissä ihan eri asia yksittäisenä esteenä ottaa kun vauhdin kanssa kierroksilla pitkällä radalla.
Ruu. Juoksut loppuneet vihdoin ja päässyt elukka kärryille sisäsiisteydestä. Ulos se pääsee melkeen arkena neljä kertaa päivässä, viikonloppusin vaan kolme. Oon sen kaa vähän naksutellut (aloin naksuttelee Ketun kaa mut se karkasi naksun ääntä pakoon sängyn alle joten vaihdoin koiraa). Se on fiksu ja se on niin älytön kakara.
Vapaana on päivittäin pieniä pätkiä tossa vieressä pellolla ja leikkivät yhdessä kirput. Osaa aika hyvin tulla luokse, jos ei unohdu pureksimaan just herkullista ruohonkortta.. Pikkanen riistavietti sieltä nousee, toivon ettei ikinä tule sitä ekaa kertaa kun se lähtee Ketun esimerkistä rusakon perään. Linnut ja tuulessa lentävät lehdet yms saa kiinnostumaan aika hyvin jo nyt. Tituksen kanssa se rakastaa painia ja leikkiä, Kaikun kanssa hippailla.
Huomenna siis epikset Ketun kanssa, ja saattaa olla että maanantaina alkaa jo agitreenit. Tiistaina tottista, mahdollisesti raunioilla torstaina kuokkavieraana.
Ja tää lauma tarttis viedä kahdessa erässä pihalle että saisi vietyä Ruun kattoo tota maailmaa ja opettelemaan fiksua hihnakäytöstä (ei sinkoiulua puolelta toiselle yms). Sit toi vanhempi pää erikseen jollon pystyy keskittyy siihen että Ketulle löytyy korvat. Se on ihan pellossa kasvanut koko kesän ja sen huomaa. Tänne-käskyn toteutus ei ole vilkase kohti tai tule esiin pusikosta jotta tiedän missä olet vaan ihan oikeasti se luoksetulo...
