Luovuttajaksi en tunnustaudu.
Jossain vaan tulee se vastaan et lasi tulee täyteen ja menee nurin ja sit ei enää voi tehä mitään, sit se on menny.
Ni ei pidetä mitää kolmikymppisiä torpalla, tai no, omiin on viel aikaa sen verta et ei voi tietää...
Ja ei muuteta ees yhdessä.
Muutaman hetken ku saanu sulatella omaa päätöstään ni aika hyvä olo. Ei katkeruutta eikä vihaa.
Joo, tulevaisuus pelottaa, molempien..
Lauma hajoo. Atte lähtee tietty isäntänsä mukaan, ei se ole mun koira. Tottelee joo mua ja tanssii vaikka ripaskaa jos haluan mutta mulla ei vaan ole sellasta tunteenpaloa pikkuapinaa kohtaan mitä tarviin omiltani.
Atte pieni porsas..
Lauantaina varmaa agitreeneihin normisti sen kanssa pitkän tauon jälkeen. Treenikaveria tulee kyl ikävä.