IRC-Galleria

Luovuttajaksi en tunnustaudu.
Jossain vaan tulee se vastaan et lasi tulee täyteen ja menee nurin ja sit ei enää voi tehä mitään, sit se on menny.
Ni ei pidetä mitää kolmikymppisiä torpalla, tai no, omiin on viel aikaa sen verta et ei voi tietää...
Ja ei muuteta ees yhdessä.

Muutaman hetken ku saanu sulatella omaa päätöstään ni aika hyvä olo. Ei katkeruutta eikä vihaa.
Joo, tulevaisuus pelottaa, molempien..
Lauma hajoo. Atte lähtee tietty isäntänsä mukaan, ei se ole mun koira. Tottelee joo mua ja tanssii vaikka ripaskaa jos haluan mutta mulla ei vaan ole sellasta tunteenpaloa pikkuapinaa kohtaan mitä tarviin omiltani.
Atte pieni porsas..
Lauantaina varmaa agitreeneihin normisti sen kanssa pitkän tauon jälkeen. Treenikaveria tulee kyl ikävä.

Huh mikä viikko. Irtosi maan pinnalta ja kävi vähän ponnaamassa vauhtiakin sieltä välistä. Buujaa...
Laulettiin karaokea (kuinkas muuten, klassikot Pokka ja Lumi teki enkelin eteiseen..).
Hissilipusta ei jäänyt käyttämättä yhtään päivää, mutta piiikkasen huijasin ja vikana päivänä vaan kävin vetää gondolilla ylös-alas-ylös-alas kameran kanssa.
Keskiviikkona oli "pieni" myrsky ja meinas pää revetä kun venaili skibussia. Tunnin. Saatoin kiroilla. Pyydän anteeksi.

Miääletön porukka, viimevuoden porukasta sai mäkikaverin, tällä kertaa salmari ei vienyt ketään lääkäriin..
Vauhdin hurmaa ei löytynyt mäestä mut onneksi taksikuski hoiti sen puolen paluumatkalla. Ja lentokone! RAKASTAN! Mennessä mienas itku tulla ko oli _pikkasen_ nätti auringonlasku.
En vaan tajunnut uhmata turvamääräyksiä ja räpsii ennenkun paluumatkalla..

Maailman hirvein elokuva on muutes joulutarina. Joutu lukittautuu vessaan itkee viel sen jälkeen. Vaikka eihän meillä mitään lukkoa ollut edes.

Ihku kelomökki oli, tuuli vaan humis korvissa ja sukat pyöri jaloissa kun talvi tuli yhtäkkiä ja yllättäen.
Ja mahtavalla paikalla, siel alppitalojen keskellä kaupan, vanhan hullun ja eturinteiden välissä. 3min irkkubaariin, panimoon, rinteeseen, u name it.
Sen kerran kun käveli sen matkan sinne kivirakkaan...Riitti kyl.

Olipahan vaan päätös kaikelle.
Semmonen nappi otsaan herätys melkeen.
Shall we move on girls?

Niin, sen ostin sitten ja niin tavattoman onnellinen siitä olen. Pikkutönö Orimattilassa, 5000neliön tontilla mukavuuksilla tietysti, niinkun kaupunkilaistytöllä kuuluu pikkutorppa ollakin.

Remppaa meinataan vähän tehdä, pien keittiö laitetaan matalaksi ja uusi tilalle, sellanen joka vastaa omia tarpeita (lue: astianpesukone, hella, jääkaappi ja pyykinpesukone tarvis saada mahtumaan..).
Pikkasen rajottaa matalalla oleva ikkuna ja toisella seinällä oleva ihana (mutta pakkelia tarvitseva) leivinuuni.
Kammari/olkkari on pien ja kaksi seinää siivottu ylimääräsestä ja paljaat hirsiseinät vaan imee ihailevia katseita :D Siitä tulee söpö :)

Ja veskiin tarvii hommaa suihkukoppi ja uus lavuaari kun vanha on niin iso ettei siihen nyt suihkukaappia mahdu.

Yläkerrassa on matala eristetty tila josta tulee makkari, sinne ei vaan varmaan voi ainakaan pappaa päästää jyrkkiä portaita pitkin kiipeemään.

Aitaa on valmiina, sain "pikkasen" hirviaitaa ilmaseksi, isoin kysymysmerkki on sen pystyttäminen talvella. Varmaan muutto menee helmikuun lopulle niin että Hemmon kolmikymppiset pidetään siel.

Niin, ja mun rakas perintöluuri alkaa sanoa itseään irti, eilen sekoili ihan omiaan, vetää kokonaan näytön valkoseksi reagoimatta mihinkään yms. En mä tiedä voiks tosta jo päästää irti, saatanan symboliikka. Johan siitä kaksi vuotta on pian...

Vihdoinkin sitten taitaa olla se unelma omasta punasesta tönöstä totta.
Jos kaikki menee miten on suunniteltu niin loppuviikosta olis kaupanteko, minä naimisissa uuden pankin kanssa ihan yksin (hv sampo!) ja muutto joskus tammikuun lopussa aikasintaan. Yhdessä tietty muutetaan

Ihan vähän jännittää.
Eka tarttis kuitenkin tervehtyä tästä ja elää ja kuolla levillä uutena vuotena ja mitä kaikkee :D

Ja tsiisös, oon viimeks lentäny 10 vuotiaana. Kolme viikkoa töiden paiskimista ni sitten..rinteet ja hullu poro kutsuu :)

Olipa taas kiva nähä pappa vauhdissa raunioilla. satalasissa se painaa, vaikka ilma on surkea, pieni pakkanen ja ei pienintäkään tuulenvirettä ja haju ei kulje mihinkään ja ei löydy ukkoa mistään vaikka vierestä kulkee. Se jaksaa painaa ja juosta ympyrää eikä turhaudu pienistä, se ei aristele pintoja vaan kiipee vaikka arse edellä puuhun ja nauraa mennessään.
On se vaan kuitenkin palveluskoira pieneltä vanhalta mieleltään, kotikoirana se on pilattu selvästi :D
Oikeeta työtä tollanen rakki olis tarvinnu kakarasta asti. Se on aarre.

Attilan kanssa käydään talvihallitreeneissä, Kettu pitää treenitaukoa nyt jumivan selän takia, käydään vaan muutamissa virallisissa.

Ketulla siis kahdet viralliset takana, ekoista hyl ja toisista kaksi kieltoa ja parikyt sekkaa yliaikaa, ei hääviä :D

Attilahan aloitti agilitaamisen vasta kesällä omatoimitreeneillä ja kesätauon jälkeen liittyi Ketun agiryhmään takaoven kautta. Tänään käytiin ekat epikset sen kanssa ja yksi kielto (jäi haistelemaan esteen numeropönttöä) ja vajaa 2 sec yliaikaa. Aivan haka tuo piski :P

Ruu on aina vaan enemmän normaali kakarakoira vaikka sittenkin aika kaukana normaalista jos mennään uuteen tilanteeseen, ihmispaljouteen tms.

Artun kanss käytiin eläinlääkärissä ottamassa verikokeita ja koplaamassa. Pappahan täyttää 10 kuun viimenen päivä ja nyt ikävä kyllä alkaa ikä näkyä. Lihakset lähtee ja karva irtoo tuppoina. Kaikki koetulokset oli kuitenkin hyvät. Tiukkaa tekee nähdä se vanheneminen. kaikista vähiten sitä toivoo että sitä kolottaa tai liikkuminen vaikeutuu tai elämänhalu tai jaksaminen vähenee. Se on ain ollut niin kaikki-tänne-mulle-nyt-heti-minä-ensin-koira.

Hulluilta päivilä lähti mukaan dyson ja nyt tää kämppä on sitten vähän puhtaamman olonen, kun tulee siivottuakin kunnon imurilla. Kaksi vähemmän kunnollista seisookin sitten tyhjänpanttina...

Myönnettävä kai on että Pipi aka Raiku jäi meille. Kodin etsintä ei ollut järin aktiivista, tulostetun ilmoitukset on edelleen mulla, eikä siellä ilmoitustaululla, kheh.

Tatuointiin on varattu aika marraskuun lopulle ja eilen vaihtu tukka :) Uusi on ihana.

hahhhaaaaa

Silmät kiinni pitää kirjottaa.


1. Pöydällä on koff pullo:
pöud'öö' pon koddi

3. Syökö Gepardi Banaania?:
syökö bejatsi kanaania

4. Elämä on laiffii:
elä,ä in laiddii

6. Blondeilla on aina hauskempaa:
nlondeilla on aina hauskempaa

Lauantaina olin hakuilemassa Artun kanssa ekaa kertaa. Tuntunut vähän kurjalta kun sen kanssa ei mitään omaa tai fiksua pääse tekemään, lenkillä pienet tottistelut ei kovin hirveesti loppupeleissä tuo elämään sisältöä tai vanhojen luiden kaluamiset kotosalla.
Kevään juostemisten jälkeen se ei ihan hirveesti ole kunnolla liikkunut muuta kun satunnaisia uimareissuja tai polkemisia.
Raunioryhmässä käytiin myös taas vierailevina tähtinä ja pojalla oli hauskaa.
Molemmissa paikoissa käytiin kävelemässä Neran kanssa ja tyypit tulee toimeen, metsässä meni ehkä asteen paremmin ilman jännityksiä mutta ei siis pörinöitä tai mitään. Mahtavaa.
Artun raunioilussa ehkä tarttis ottaa se linja että en anna sen haahuta siellä keskenään, se osaa käyttää nenää ja se osaa lähteä siihen suuntaan kun pyydän, joten pitäs aina ottaa se hanskaan ja lähettää uudelle ukolle vapaana. Se haahuumassa raunioilla miettimässä minkä näistä viidestä täältä nyt eka ettisin ei ihan toimi. Tai löytyyhän ne mutta mä en nää mitä tapahtuu tai pysy perässä.

Attilalla alkoi tottikset taas, kahdeksan kertaa niitä olis. Ajattelin että jos saisi käytyä kiva koirakansalainen testin sen kanssa lemmikkimessuilla syksyllä niinkun Ketun kanssa 2 vuotta sitten.
Tosin sen toimiminen isossa melusassa hallissa on aika kaukaa haettu unelma mutta haasteita pitää olla. Agikentällä käyty omatoimisesti jonkun verran, ja olishan siitä siihenkin. Mulla vaan huumorintaju kai puuttuu.


Ja joo, lupasin että ekat viralliset agikisat Ketun kanssa elokuussa. Alkaa näyttää hiljaselta. Kolmisen viikkoa treenitaukoa ollut ja keskiviikkona kävin piipahtaa kentällä testaamassa renkaan, aan, kiikun ja kepit. Ihan vaan siksi kun huomenna olis epiksiä missä kaikki esteet kentällä. Sekopäistä. Kepit menee vaan jos peruutan keppien vasemmalla puolella ja näytän välit, rengasta en voi osottaa koska sit koira hyppää sen sivusta ja kiikku..joko se vetää sen puomina ilmalennolla tai sitten karjasen seissiä niin että koira ei liiku koko loppuradalla. Nojo, siis treeneissä ihan eri asia yksittäisenä esteenä ottaa kun vauhdin kanssa kierroksilla pitkällä radalla.

Ruu. Juoksut loppuneet vihdoin ja päässyt elukka kärryille sisäsiisteydestä. Ulos se pääsee melkeen arkena neljä kertaa päivässä, viikonloppusin vaan kolme. Oon sen kaa vähän naksutellut (aloin naksuttelee Ketun kaa mut se karkasi naksun ääntä pakoon sängyn alle joten vaihdoin koiraa). Se on fiksu ja se on niin älytön kakara.
Vapaana on päivittäin pieniä pätkiä tossa vieressä pellolla ja leikkivät yhdessä kirput. Osaa aika hyvin tulla luokse, jos ei unohdu pureksimaan just herkullista ruohonkortta.. Pikkanen riistavietti sieltä nousee, toivon ettei ikinä tule sitä ekaa kertaa kun se lähtee Ketun esimerkistä rusakon perään. Linnut ja tuulessa lentävät lehdet yms saa kiinnostumaan aika hyvin jo nyt. Tituksen kanssa se rakastaa painia ja leikkiä, Kaikun kanssa hippailla.

Huomenna siis epikset Ketun kanssa, ja saattaa olla että maanantaina alkaa jo agitreenit. Tiistaina tottista, mahdollisesti raunioilla torstaina kuokkavieraana.

Ja tää lauma tarttis viedä kahdessa erässä pihalle että saisi vietyä Ruun kattoo tota maailmaa ja opettelemaan fiksua hihnakäytöstä (ei sinkoiulua puolelta toiselle yms). Sit toi vanhempi pää erikseen jollon pystyy keskittyy siihen että Ketulle löytyy korvat. Se on ihan pellossa kasvanut koko kesän ja sen huomaa. Tänne-käskyn toteutus ei ole vilkase kohti tai tule esiin pusikosta jotta tiedän missä olet vaan ihan oikeasti se luoksetulo...

Attila juoksi siis medi-koirien virolaisjoukkueessa Dragsterit Riinan tilalla (tuloslistassa myös nimellä Riina)
aika 9.10
sijoitus 97. (koiria 133)
joukkueen aika 17.600
joukkueen sijoitus 27.

Kettu juoksi Espanjankoirien mini-joukkueessa Los Perros Peludos
ajalla 8.16 (paransi viime vuodesta jollon juoksi 8.19)
sijoitus 18. (koiria 203)
joukkueen aika 17.620
joukkueen sijoitus 15.

ja sunnuntaina juossut Papparainen josta saa olla taas niiiiin ylpeä!
Arttu juoksi virolaisjoukkueessa Bablo and the bitches tuuraten Incaa.
aika 7.08 (paransi viime vuodesta jolloin juoksi 7.46)
sijoitus 36. (koiria 196)
joukkueen aika 13.700
joukkueen sijoitus 4.!

Huomenna se alkaa!
Yritin kovasti etsiä Artturille pappajoukkuetta mutta ei löytynyt joten ainoana piti kisaamaan lähteä Ketun, Espanjankoirien joukkueessa.
Nyt kuitenkin Arttu tuurailee vironrakkien joukkueessa ja Attila virolaisten midi-joukkueessa :D
Jänskää.

Kettu otti kenraaliharjoituksia tänä aamuna elävällä vieheellä ja Attila tuntuu ettei irtoa jalan vierestä lenkillä enää mihinkään (se makkaran voima ) joten Kettua mun pitää olla lähettämässä ja Attilaa vastaanottamassa. Ja Arttua...Vastaanottamassa. Ukkeli tulee mukaan ja se saa sit varmaan rakkimuksen lähettää. Sunnuntaina siis juoksee maxit ja huomenna midit ja minit.

Jos Ketun suorituksen sais vaikka tusinan parhaan minin joukkoon (paljon podengotaustaisia espanjalaisvahvistuksia vähän pelottaa..) ja Attilan maaliin asti. Papparaisesta en tiedä.. Ehkei lihaskunto ole ihan sitä mitä viime kesänä :/

*kaivaa vanhoja aikoja*