Monta virhettä matkallakin tullut vastaan,
Jokaista erhettä muistelen avul rakkauden jaksan.
Totuus sattuu, mut kipu usein myös hakkaa,
Koitan olla reilu koitan auttaa jaksaa.
Sä lähdit pois, jätit vain muiston,
kaikesta kivasta mihin muka must on.
Kiva päästä hetkeks, toisaalt ihana jäädä,
Ajatuksiin et must välitettäisiin täällä.
Tunnetila nyt erilainen, niin niin hauras,
Tuntuu vaan et kaikki tapahtuu vast haudas.
En tahtomat ikinä ketään satuta lainkaan,
Mut taas tulee tunne, mitä elämält sainkaan?
Haluisin kuulla mikä sul oikeesti merkitsee,
Kuka sen päättää kun puolestas merkitsee.
Kyyneleet satuttaa ja tahtomattaan tappaa,
Virta niin vuolas et tunne minkä tabun nappaat.
Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinusta enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään
Valinnat on ratkasuit mä valitsen väärin,
Tilanteet on hetkii jotka surupaperiin käärin.
On ollu vaikeita hetkii en lähde kieltää,
Mut ilman totuutta ei enää missään mieltä.
Monesti mietin miks näin ain tapahtuu,
Luonne on niin kiero liian helpol rakastuu.
Päätä pahkaa miettimättä asioita loppuun,
Satakakskyt lasissa sydän pysähtyy ja tottuu.
Seurauksiin joita en valmis olis ehkä kokee,
Kun vanhatkin arvet veril uudet hetket jo koskee.
Syvälle sisimpää tunkien esiin pirunsarvet,
Läpi haavojen lopuksi tuhoten mun omat haaveet.
Vaadit selitystä multa kysyt mun olotilaa,
En osaa siihen vastaa itken taaskin pitkin iltaa.
Pala sielua haihtuu tulee monta kivee päälle,
Väistyn syrjään, tää mun päätös omalle elämälle.
Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinusta enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään
Haluun hukkuu... Kohta tähänkin tottuu,
Haluun nukkuu... Ikuisuuteen alkaa sattuu.
Ketä jumala suosii kenet turvaan syliin huolii,
Surulla varustettu paholainen taas kerran kuorii.
Viiltää merkit käsivarsiin,
Verel peittää hymyn murheilla sielun sisustankin.
Haluun palaa takas kun kaikki hetket johti iloon,
Haluun vierel ihmisen jota rakastaa ei vie tuhoon.
Mut elämä on, ja elämä vie niinku sanotaan,
Toivon et mua ei vihata vaan joku jaksais rakastaa.
Mut näin se vaan on totuus sattuu rakkaus tappaa,
Sydän puutuu, hetki hetkellä itsemurhaan haastaa.
Pari viiltoo vähän sivuun tuskan sisältä poistaa,
Jos ois vaa tilaisuus millä pahan olon karkoittaa.
Ystävä pyydän mua syliis sulkeen,
Ei must oo tähän yksin tänne maailmaan kulkee.
Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinusta enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään
</3
