IRC-Galleria

En ole pysäkki, olen päämäärä.

A Strange in a no-name town

On niin kaukana,
mutta kuitenkin niin lähellä,
haluaa niin paljon koskettaa,
mutta ei millään yllä.
Ei saa suustaan sanaakaan,
hän ei pysty ymmärtämään,
ei voi kertoa tunteitaan,
ei voi kyynelilleen mitään.

Etsii vastausta pimeän puolelta,
etsii vastausta vääristä paikoista.
Haluaa asiansa julki tuoda,
ei suruun auta viina eikä mikään muukaan juoma.
ne pirut vaan osaa niin sitkeesti uida.

Joskus ei riitä sanat kertomaan,
mitä kaikkein eniten haluaa,
mitä voisi saada aikaan,
jos ei sanat riitä niin miten sitten toimitaan?

ÄITI: Oleksä ny sit kokkeihi lukenu?
Minä: kyl mä sit viel lue.
Ä: Koitas ny sit, ku mittä muut taaska ol ku konel istuttu.
M: No emmä ny kaua ol kotonaka ollu
Ä: Nii kaua ko mä täsä ole ollu ni siin oles istun. Ko ei sun elämässäs enä mittä muut ol.
M: No mitä vaik ei oliska?

Äiti on ihana<3

Odotin kauan, että heräisit
Odotan, että huomaat
En uskalla ääneen sanoa
Kuinka paljon sua rakastan
Etkö huomaa kun itken
Kuuntelin kuinka yötä hengitit
Kuuntelin surua hiljaa
Tähtiä katson, että unohtaisin
Kuinka lähelle sua pääsin
Ettet huomaa kun itken
Ettet huomaa kun itken
Pidän kii tästä kaikesta
Ettei kyyneleet katoa
Mä pidän kii susta kovaa
Mä pidän kii liian kovaa
Olin niin pieni ettet mua näkisi
Oli vain sydän johon sattui
Kuinka kipuani pelkäsit
Pakenit jotain jonka kadotit
Ettet huomaa kun itken

Taita men fysiikankoe hyvin ku ei hereilläkä pysy. Mut teen parhaani :D


-

I'm glad to say that we've met
But I'm sad to say that the circumstances weren't
On our side

Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa
Niin kauan mullon ikävä sua
Ja mä pyydän sua pysymään poissa
Ennen pitkää on taas lokakuu

Riipus tulee samaa niinku tää kirjekki
Muista, oot aina mun enkeli
En tuu koskaa unohtamaa mitä mulle teitkää
Mite jumala antaa pois heittää
Niin hyvää mitä meillä oli meidän aikana
Muista, pidä tätä taikana
Mitä sitte ikinä tuutkaa täällä tekemään
En tuu ikin pois tästä vierestäs lähtemää

Mul on niin paha olla, tiedän ettet halua tietää mutta,
Oon velkaa sulle sen, totuuden.
Mul on niin paha olla, tiedän ettet halua tietää mutta,
Oon velkaa sulle sen totuuden.

hyihyihyihyihyihyihyi.

Hei mikset sä kuule,
kun mä sulle yöllä huutelen.
Enkeliks sua sanotaan,
mut et sä silti suutele.
Välil ku mä tosissaa tarvisin taluttajaa,
ja varsinki ku satuttaa ni sillo sä tuut sanomaa vaa:
Ei oo syytä huolee,
kukin meistä tulee kuolee
ja et enkeli kuoro suree,
mut ei viel ainakaa vuotee
ole mitää syytä olla varuillansa,
kunnes seki tehopyhäpaska sekos sanoissansa.

Mä en pysty lentää täällä ilman siipii,
mut pystyn duunaa onnellisen lopun tähän filmii.
Mul on nii monii asioita joit en toivomal tavoita,
mutten oikomalkaa aijo koittaa voittaa.

Viel ku pilvet eestä tumman taivaan väistyy,
ni kääntyy tuulet.
Tosissaa nii mä luulen et,
suuret tunteet taistelee ku sudet yön,
ja lisää vauhtii sydämeen mun kuolleeseen ne lyö.

kertosäe:
Mä jäin taas miettimään mikä sut saa,
ihmiset, kuin saasteet vain hylkäämään ja unohtamaan.
Mä jäin taas itkemään et mikä mut saa,
hiljaa öisin miettii parempaa maailmaa kuin missä oon.

Pimeys laskeutuu,
taas katuvalot sammuu yksinää,
se kuvastaa hyvin mite ollaan kato yksin tääl,
ku korjataa satuvarastoo ja lyödää luukut kii.
Mut annan anteeksi;
Enhän mä nyt pienistä suuttusi.

Niin sä laskit pään,
kerroit kuinka näät enkeleitä ja toiveunia kun poissa harmaa on.
(Harmaa on)
Niin me hukutaan.
Mä yhä tartuin kii,
heikosta, siitä kädestä,
jota rakastin mä niin.
(Rakastin)
Niin mä laskin pään,
siihen vierees sun.
Pidin vielä kiinni,
mutta päästit irti kuitenkin.

kertosäe

Painan pään tyynyyn,
taas itken itteni uneen.
Nallekarhu kainalossa,
kunnes peikot toisin luulee.
Niin ne tulee,
pikkutytön musta tarina voi alkaa.
Aivan yksin pimeessä itkee lapsiparka.

Painajainen jatkuu eikä kukaan ole kuulolla.
Kyynelmeri vastaa tuhat suruu aamunhuudoilla.
Mitä muutosta tarvii tyttö pieni elääkseen,
vaikka antaa parhaansa vielki että eläis ees.

Päätään koittaa nostaa,
mutta voimat alkaa loppua.
Liika on liikaa;
toivoo sydän salaa taas lohtua.
Niinkuin salama taivaalta,
samal unelmat palaa ja tyttö halajaa kuolemast ja profiili matalal.
Päivät vierii entisellään,
viimein tyttö väsyy.
Lopult jättää kirjeen laatikkoon,
jos sieltä sen sit löytää joku.
Kertoo paril sanal mitä elämästä ajatteli.
"Anteeks et vaivasin" lepäämäski ajatteli.

kertosäe (2x)

On vaa yks elämä elettävänä,
ni joha se pitäs tajuu et mimmone säkä sul kävi;
et oot syntyny ja saat elää vaikkei oiskaa elämäs häävi.
(ah, elämäs häävi)