IRC-Galleria

Mun kengät kopisi ostarin laattalattiaa vasten. Mua oli alkanut sisällä talossa ahdistaa, joten mä olin lähtenyt ostarille. Mun ei ollut tarkotus ostaa mitään, kun ylimäärästä rahaa ei ollut, kun töissäkään en käynyt. Mun oli vaan tarkotus kävellä ja tyhjentää mieltäni niihin tarpeettomiin askeleisiin. Ja en mä edes ollut ostanut sitä takkia ittelleni - musta nahka ei vaan sovi mulle. Mä olin jo siinä näyteikkunassa nähnyt sen Gideonin päällä. Se oli täydellinen. Ja helvetin kallis. Sivuseikka. Nyt mä istuin kahvilassa ja purin tunteitani latteen. Aina kun musta tuntu pahalta, mä tilasin laten ja join sen niin nopeesti, että se meinas tulla ylös saman tien. En mä tiedä millä tavalla se helpotti. Ehkä se johtu siitä, että mä en normaalisti juo lattea ja siitä tulee vaan niin paha olo. Peittäen mun fyysisen pahan oloni. Vaikka ei mulla tähänkään olis varaa. Mut tulee tää halvemmaksi kun joku terapia. Enkä mä osais puhua mun tunteista kenellekään. Mitä mä muka sanoisin? Enkä mä edes tiedä kumpi muhun sattui - se että mä rakastin Gideonia niin paljon, et tää riita sai mut voimaan pahoin vai ylipäänsä tää riita, ja se et Gideon huus ja löi. Mun sisällä kuohahti ja kohotin sormeni tilatakseni uuden laten. Tarjoilija nyökkäsi ja mä nojasin kyynerpääni pöytään. Tuijottelin kahvilan seiniä, kunnes latteni tuotiin. Koko juoma etoi, mutta mä tartuin kuppiin ja kumosin juoman alas kurkustani. Suljin silmäni ja nielaisin laten väkisin alas, joka kerta kuin juoma yritti tulla ylös. Lopulta mun itsehillintä petti ja mun oli pakko rynnätä kahvilan vessaan. Kaoin valkeaa litkua vessanpönttöön varmaan ikuisuuden. Vedin vessan ja nojasin likaiseen kaakeliseinään. Mun vatsassa kiersi - viis kuppii lattee tyhjään vatsaan ei ollutkaan niin hyvä idea. Vedin syvään henkeä, ennen kuin astuin ulos vessakopista. Katsahdin itseäni vastapäisen seinän isosta peilistä. Tuhahdin pielikuvalleni. Vessan ovi aukesi ja mä katoin peilin kautta, kun tummasti pukeutunut hip-hoppari astu sisälle. Se kohotti katseensa, nyökkäsi tervehdykseksi ja asteli vessakoppiin. Mä vaan tuijotin peilikuvaani ja kuuntelin vessan ääniä. Meinasin saada sydärin sen astuessa ulos kopista. Se avasi hanan ja työnsi kätensä valuvan veden alle. Sen tehtyään, se tuijotti peiliä pestessään hitaasti käsiään.
”Sä näytät hirveen tutulta. Ollaanks me nähty jossain?” se kysyi hidastaen käsiensä pesemistä. Se selvästi halus jutella. Flirttailla mun kanssa. Mun alitajunta kilju jotain ihan muuta, kuin mitä mä lopulta sanoin.
”Sori hani, toi on pikkasen käytetty isku-repliikki”, vastasin ja katoin sitä peilin kautta. Mustavalkonen NY-lippis, iso huppari ja roikkuvat farkut. Lippiksen alta pilkotti lyhyt, mustat hiukset. Aika hot. Se naurahti ja sulki hanan. Kuivattuaan kätensä se käänty kokonaan mua kohti. Sillä oli melkein luonnottoman kirkkaanvirheet silmät.
”No miten sut sitten saa iskettyy?” se kysyi. Mä katoin sitä pitkään, ennen kuin ojensin käteni sitä kohti.
”Anna mulle sun numero.” Mä en ollut itekään täysin varma, mitä mä olin tekemässä. Ei, mä en petä Gideonia, tää on vaan piristävää. Ja mitä pahaa flirttailussa muka on? Se katto mua hetken kulmat kurtussa, ennen kuin nappasi käsipaperin telineestä ja kirjoitti numeronsa siihen taskustaan kaivamallaan kynällä. Se ojensi paperin mulle. Nappasin paperin ja työnsin sen taskuuni. Se katto mua yhä kulmat kurtussa.
”Sä voit mennä. Mä soitan sulle”, mä sanoin lyhyesti. Rypyt sen kulmien välissä väheni, mutta eivät hävinneet kokonaan.
”Se mun käytetty isku-repliikki oli paljon yksinkertasempi”, se sanoi ja lähti vessasta. Mä pudistin hitaasti päätäni, kunnes mun täyty taas rynnätä oksentamaan.