IRC-Galleria

//Hmm...Ehkei Lucianin ylpeys anna sen tehdä sitä vaikka sen takuulla tekis mieli lukita Declan johonki kaappiin ettei se lähde pois ^^,
Ehkä Lucian saa joskus blondimaisen älynväläyksen ja lähtee esim. kesällä ettiin Declanii jos ei kestä elää ilman sitä niin pitkään 8DD

Ihanat noi vikat lauseet kursivoidulla. Mistä sie ne nappasit!?//

Lucian ei odottanutkaan - eikä tahtonutkaan - täyttä avautumista eikä luottamusta. Hänelle olisi riittänyt tämä mitä heillä nyt oli mutta näemmä Declanin vietti johti ulkomaille.
Se tässä blondia niin harmittikin ja sai hänet haikealle mielelle. Harvinaista kyllä jollakulla kerrankin oli vaikutusta häneen tälläkin tavalla.
Ei hän meinannut sitä että olisi rakastunut Declaniin, mutta kieltämättä toinen oli käynyt tärkeäksi viimeisen vuoden aikana ja tämän yllättävä menettäminen hämmensi Luciania enemmän kuin poika itsekään olisi voinut uskoa.
Ja vaikka Declanilla saattoi olla taipumusta raivoamiseen ja huutamiseen ei Lucian ollut joutunut tuollaisia tilanteita todistamaan. Itseasiassa hänelle jäi toisesta vain hyviä muistoja.
He olivat tavanneet aina silloin kun kumpainenkin oli ollut hyvällä tuulella ja jos Lucian olisi voinut hän olisi takuulla tahtonut tavata Declanin aina hyvällä tuulella ollessaan.
Se elämä jonka he olivat yhdessä jakaneet oli ollut riidatonta ja leppoisaa, seksin ohella oli keskusteltukin hieman turhanpäiväisiä. He olivat siis viettäneet juuri sellaista elämää jollaista Lucian takuulla jäisi kaipaamaan...

Ei Lucian toista itkupillinä muistaisi vaikka tämä olisi uudelleen itkuun purskahtanutkin.
Declanin kuiskauksen hän ehti juuri ja juuri kuulla ennen kuin toinen oli poissa ja jätti blondin aukomaan suutaan hämmentyneenä.
Tuo oli juuri niin ominainen tapa Declanille häippästä paikalta ja hänen periaatteensa ja ylpeytensä estivät juoksemasta perään...Mutta toisaalta...

"DECLAN!" Lucian huudahti avattuaan pesutilojen oven ja veti syvään henkeä toivoen että ehti pysäyttämään toisen edes pieneksi, pieneksi hetkeksi.
Toivottavasti tämä ei ollut ehtinyt kauas. Nyt ei ollut hetki jona hän tahtoi huutaa.
"Sie...", hän aloitti ja imi hetken alahuultaan ennen kuin jatkoi, "...tiiät minne lähettää postikortit."
Tietenkin hän tarkoitti myös että toinen tiesi myös mihin osoitteeseen voisi lähettää hänelle kirjeitä.
Kerrankin Lucianista itsestään tuntui siltä että hän olisi voinut kirjoittaa niitä vaikka joka viikko ja postittaa Declanille. Suurin ongelma oli vain se ettei hän tiennyt toisen osoitetta mutta koska toinen...toivon mukaan saisi jostain Nortonin osoitteen tämä voisi lähettää kirjeet tänne...hänelle. Lucian nimittäin tulisi viettämään täällä ainakin vuoden vielä tämänkin jälkeen...
Vanhempansa eivät tahtoneet päästää häntä pois.

Lucian jatkoi alahuulensa imemistä, piti katseensa alhaalla ja nypläsi kädessään pitelemänsä paidan helmaa.

//Joo, sori. Tää peli taitaa nyt jatkuu vielä parin viestin verran mutta siis...En voinut estääkään.
Vaikka toi onkin jotain epä-Lucianmaista mutta silti...Sille tulee ikävä Declanii :>>//





ja nyt mä itken. saatana. muttakun se on IHANA.