IRC-Galleria

Älä ikinä kato Pakoa ja syö samalla. Hyvä etten tukehtunut.

Mikään leffa ei oo ikinä saanu mua nii sekasin. Ja se on jo paljon, onpa noita leffoja tullu katottua aika kiitettävä määrä.
Itkin sen leffan aikana varmaan puol tuntia putkee. Se loppu on niin koskettava, ettei sille voi olla itkemättä. Se on täydellinen.


"Truth is, sometimes I miss you so bad I can hardly stand it."

Ennis Del Mar: I'm gonna tell you this one time, Jack fuckin' Twist, an' I ain't foolin'. What I don't know - all them things that I don't know - could get you killed if I come to know them. I ain't jokin'.
Jack Twist: Yeah well try this one, and I'll say it just once!
Ennis Del Mar: Go ahead!
Jack Twist: Tell you what, we coulda had a good life together! Fuckin' real good life! Had us a place of our own. But you didn't want it, Ennis! So what we got now is Brokeback Mountain! Everything's built on that! That's all we got, boy, fuckin' all. So I hope you know that, even if you don't never know the rest! You count the damn few times we have been together in nearly twenty years and you measure the short fucking leash you keep me on - and then you ask me about Mexico and tell me you'll kill me for needing somethin' I don't hardly never get. You have no idea how bad it gets! I'm not you... I can't make it on a coupla high-altitude fucks once or twice a year! You are too much for me Ennis, you sonofawhoreson bitch! I wish I knew how to quit you.
Ennis Del Mar: [crying] Well, why don't you? Why don't you just let me be? It's because of you Jack, that I'm like this! I'm nothin'... I'm nowhere... Get the fuck off me! I can't stand being like this no more, Jack.

Kanada!

//Hmm...Ehkei Lucianin ylpeys anna sen tehdä sitä vaikka sen takuulla tekis mieli lukita Declan johonki kaappiin ettei se lähde pois ^^,
Ehkä Lucian saa joskus blondimaisen älynväläyksen ja lähtee esim. kesällä ettiin Declanii jos ei kestä elää ilman sitä niin pitkään 8DD

Ihanat noi vikat lauseet kursivoidulla. Mistä sie ne nappasit!?//

Lucian ei odottanutkaan - eikä tahtonutkaan - täyttä avautumista eikä luottamusta. Hänelle olisi riittänyt tämä mitä heillä nyt oli mutta näemmä Declanin vietti johti ulkomaille.
Se tässä blondia niin harmittikin ja sai hänet haikealle mielelle. Harvinaista kyllä jollakulla kerrankin oli vaikutusta häneen tälläkin tavalla.
Ei hän meinannut sitä että olisi rakastunut Declaniin, mutta kieltämättä toinen oli käynyt tärkeäksi viimeisen vuoden aikana ja tämän yllättävä menettäminen hämmensi Luciania enemmän kuin poika itsekään olisi voinut uskoa.
Ja vaikka Declanilla saattoi olla taipumusta raivoamiseen ja huutamiseen ei Lucian ollut joutunut tuollaisia tilanteita todistamaan. Itseasiassa hänelle jäi toisesta vain hyviä muistoja.
He olivat tavanneet aina silloin kun kumpainenkin oli ollut hyvällä tuulella ja jos Lucian olisi voinut hän olisi takuulla tahtonut tavata Declanin aina hyvällä tuulella ollessaan.
Se elämä jonka he olivat yhdessä jakaneet oli ollut riidatonta ja leppoisaa, seksin ohella oli keskusteltukin hieman turhanpäiväisiä. He olivat siis viettäneet juuri sellaista elämää jollaista Lucian takuulla jäisi kaipaamaan...

Ei Lucian toista itkupillinä muistaisi vaikka tämä olisi uudelleen itkuun purskahtanutkin.
Declanin kuiskauksen hän ehti juuri ja juuri kuulla ennen kuin toinen oli poissa ja jätti blondin aukomaan suutaan hämmentyneenä.
Tuo oli juuri niin ominainen tapa Declanille häippästä paikalta ja hänen periaatteensa ja ylpeytensä estivät juoksemasta perään...Mutta toisaalta...

"DECLAN!" Lucian huudahti avattuaan pesutilojen oven ja veti syvään henkeä toivoen että ehti pysäyttämään toisen edes pieneksi, pieneksi hetkeksi.
Toivottavasti tämä ei ollut ehtinyt kauas. Nyt ei ollut hetki jona hän tahtoi huutaa.
"Sie...", hän aloitti ja imi hetken alahuultaan ennen kuin jatkoi, "...tiiät minne lähettää postikortit."
Tietenkin hän tarkoitti myös että toinen tiesi myös mihin osoitteeseen voisi lähettää hänelle kirjeitä.
Kerrankin Lucianista itsestään tuntui siltä että hän olisi voinut kirjoittaa niitä vaikka joka viikko ja postittaa Declanille. Suurin ongelma oli vain se ettei hän tiennyt toisen osoitetta mutta koska toinen...toivon mukaan saisi jostain Nortonin osoitteen tämä voisi lähettää kirjeet tänne...hänelle. Lucian nimittäin tulisi viettämään täällä ainakin vuoden vielä tämänkin jälkeen...
Vanhempansa eivät tahtoneet päästää häntä pois.

Lucian jatkoi alahuulensa imemistä, piti katseensa alhaalla ja nypläsi kädessään pitelemänsä paidan helmaa.

//Joo, sori. Tää peli taitaa nyt jatkuu vielä parin viestin verran mutta siis...En voinut estääkään.
Vaikka toi onkin jotain epä-Lucianmaista mutta silti...Sille tulee ikävä Declanii :>>//





ja nyt mä itken. saatana. muttakun se on IHANA.

Jokatapauksessa molempien olisi hyväksyttävä se että he lakkaisivat olemasta. Olisi Declan ja Lucian erikseen. Ei yhdessä.


rupes itkettää. helvetti ne on liian ihania.

((Paitsi tuo Lucce/Declan peli on kyllä jo niin loppuvaiheessa että siihen voisin pikaisesti vastata... Kuinka voisin ollakaan vastaamatta kun Declan on taas niin suloinen!? <3 :D))



voi awwww ♥ ei tolle voi olla vinkumatta

Pienellä pandapojalla oli selvästi jotain sydämellään, mutta tämä ei ilmeisesti halunnut kertoa mitä.


aww ♥

"Voi sinua, enhän minä voi sinulle ja poikaystävällesi lasta tehdä, vaikka kuinka haluaisittekin. Kun olen niin nuori, ja kaikki eivät suosi homoliittoja, voisin ajaa itseni häpeän alaiseksi."

Että tää roolipelaaminen on kivaa <3

Nyt se pettymys tuli. Kun lukee tota noiden haastattelua pelin jälkeen tässä on herkemmällä itku läheellä kun isot miehet on ihan maansa myyneitä. Awww ♥
"Olikohan Oulussa lokakuussa yhtään ihmistä, joka uskoi meihin. Ja silti taisteltiin kullasta tälläkin kaudella." - Tuomas Tarkki
"Tyhjä olo, tyhjät jalat. Kaikkemme annettiin ja yritettiin kaikin voimin nousta takaa, mutta se ei riittänyt." - Ilkka Mikkola
"Joukkueen isoa luonnetta kuvastaa se, että on pystytty nousemaan taisteluun mukaan, vaikka vastustaja teki kaikissa otteluissa avausmaalin. Pitkässä juoksussa ei kuitenkaan voi pärjätä, jos kaveri on aina ensimmäisen osuman tekijä." - Jonas Andersson
"Kausi on ollut kuoppainen ja kivinen. Monta kertaa olemme astuneet miinaan, mutta nousseet silti. Pleijarit osoittivat kuinka paljon voimaa tässä joukkueessa on." - Ilkka Mikkola
”Ennen ottelua oli vielä vahva luotto siihen, että olisimme pystyneen vielä venymään.” - Vesa Viitakoski