Tänään oli hyvinhyvin ihkua kuunnella taas Regina Spektoria, syödä mansikkakakkua, olla lyhyt, suunnitella ajoreissuja, haaveilla uudesta talosta ja olla kerrankin löytämättä yhtikäs mitään kirpputorilta.
Kukaan ei ole vieläkään lupautunut viemään minua Turun hautausmaalle. Meerikään ei voi tulla kun se mokoma meni syntymään niin kauas. Tasan ei käy onnenlahjat. Minulla.