Vedin jalkaani pitkät, punaiset saappaani ja lähdin ulos sateeseen. Tunsin olevani hyvin onnellinen.
Kuuntelin, miten sade tippui tiehen ja peltoihin sen ympärillä. Näin miten se tippui lammikoihin. Tunsin kuinka vesi puhdisti kuraiset saappaani.
Kävelin varmasti yli tunnin. Vastaani oli tullut kissa ja kastemato. Kun kastemato ei sanonut minulle päivää, tiesin ystävyytemme olevan lopullisesti ohi.
Onneksi kissa sentään halusi viereeni ja antoi koskettaa. En tiedä, rakastiko se sadetta. Toisaalta, ei kai se muuten siellä kulkisi. Kai se piti märästä turkistaan.
Oikaisin kotiin pururadan poikki. En nähnyt sieniä. Tunsin olevani hyvin onnellinen.