(sä vain teet, ja teet, ja teet, ja teet, ja teet)
Mitä sulta odotetaan
(ja meet, ja meet, ja meet, ja meet, ja meet)
Okkos sä elossakaan
(sä vain teet, ja teet, ja teet, ja teet, ja teet)
Mitä sulta odotetaan
(ja meet, ja meet, ja meet, ja meet, ja meet)
Ne on kylläsii, laiskoja, unisii
Ne lorvii hitaasti käytävii
Kiertää tonttii, aina samaa reittii
Hakee röökit, vie takas kaappii
Ne on lopettanu uutta jo ettii
Ne viitti enää ees miettii
Ne viitti kattoo enää peilii
Ne tuijottaa pelkästään seinii
kertosäe
Äijät sählää, ne mihinkään tähtää
Ulos säntää, vaikka satas räntää
Naama virneessä siellä ne vääntää
Päivästä päivään
Kaikki tuntuu vaikealta
Arki surkeelta, ankealta
Helpot asiatkin vaikealta
Tää ei tunnu enää oikealta
kertosäe
Sä vain teet minkä kerkeet
Otat vastaan kaikki ne haasteet
Joka suuntaan aina sä halkeet
Hyvä jos syömään kerkeet
Sä vain teet, sull on otteet ripeet
Sä teet, sull o kädet kipeet
Sä teet, sull o otteet ripeet
Sä lisäät liitteet ja vaihdat musteet
(sä vain teet, ja teet, ja teet, ja teet, ja teet)
Me liikaa pelätää et tyritään
(ja meet, ja meet, ja meet, ja meet, ja meet)
Muitten ehdoilla täällä me eletää
(sä vain teet, ja teet, ja teet, ja teet, ja teet)
Nää robotit ei opi sitä koskaan
(sä vain teet, ja teet, ja teet, ja teet, ja teet)
Ne ei opi sitä koskaa
(sä teeet)
Mitä sulta odotetaan
(sä teeet)
Ookkos sä elossakaan
(sä teeet)
Ja mietit mitä ajatellaan
(sä teeet)
Kunnes sut kuopataan
[Näin se välillä menee eikä itsekkään huomaa
Vasta sitten kun pysähtyy ja miettii niin tajuaa
Silloin se on jo liian myöhäistä lopettaa ja unohtaa
Joten miksi sen kaiken pitää sitte olla niin pirun vaikeaa]