Iltaa vietetty juniorin kanssa, pelattu pelejä ja katsottu läpi vanhoja valokuvia.
Lopuksi iltasatu ja on kyllä ihana kun hän on kotona taas <viittaus> , iso-ikävä ollut kun hän oli poissa. Lämmittää sydäntä kun näkee kuinka hän viihtyy luonani, kuinka turvallinen olo hänellä on ja kuinka hän haluaa tehdä asioita yhdessä. Nyt sohvalla makaan, läppäri sylissä ja katson Robert Redfordin ylävartalo kun hän kantaa kiviä vankilan pihalla, ja näkö tuo mieleen ihan toinen mies ja toisia tapahtumia kuin kivien kantamista.
Jaksaisiko vielä tänään jatkaa tapetointihommat, vai saisko laiskuus iskeä.. ?