Mieleeni palasi tuo muisto kylmän talvi-illan.
Luokseni tulit ja juteltiin
ystävinä niinkuin monet kerrat ennenkin.
Kohta viereeni istuit
käteeni tartuit.
Ja niin yllättäen minua suutelit
niin hellästi ja ihanasti
että tunsin jotain sellaista mitä kukaan
ei ole koskaan saanut minua tuntemaan.
Minä en muuta osannut
siinä tunteen vallassa
kuin vastata sinun ihanaan suudelmaasi.
Tuo muisto tekee kipeää
koska silloin tiesin että sinut minä halusin
enkä ketään muuta
mutta me tiesimme silloin
että tulevaisuutemme olisi ollut mahdoton.
Yksi ainut ihminen ei sitä olisi ymmärtänyt
eikä koskaan anteeksi olisi antanut.
Minä tunteeni pakotin kylmäksi
ja lähdin läheltäsi pois
ja uuden rakkaan löysin.
Minä miestäni rakastan ja hänen kanssaan tahdon elää
mutta silti minä sinusta uneksin ja sinua ikävöin.
Olen onnellinen nyt mutta sinua minä eniten olen rakastanut ja se tunne ei koskaan häviä.
Tuo muisto kylmän talvi-illan
tekee yhä minuun kipeää.