IRC-Galleria

...Hän ei ollut julmasta kritiikistä moksiskaan vaan tuntui päinvastoin saavan
siitä lisää pontta puuhiinsa. Miten rohkeaa! Miten pelotonta! Ja miten pelottavaa.

Viime viikolla riitaannuin erään ihmisen kanssa. Teimme yhdessä tärkeää projektia
ja kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen, tyyppi päätti antaa minun kuulla kunniani.
Yllätin itseni sopertamassa anteeksipyyntöä vaikka tiesin sen olevan aiheetonta.
Klassinen ongelma: Halusin että minusta pidettäisiin, ja olin valmis tekemään mitä vain
ollakseni jälleen se kiva tyyppi.
Mutta eihän se onnistunut. Inhosin itseäni jälkeenpäin.

Jos aikoo saada jotain aikaiseksi täytyy olla valmis ottamaan välillä kakkaa niskaansa.
Eivät hommat muuten etene. Mitä ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä, musiikki-
genrejen rajojen rikkomisesta tai presidentiv vaaleista tulisi , jos tärkeää asiaansa
ajavat ihmiset eivät kestäisi toistensa arvosteluja?

Vaikket aikoisi koskaan pyrkiä presidentiksi - mitä muuten todella toivon sinun harkitsevan,
valtionjohto tarvitsee Demi-tyttöjä - joudut aivan varmasti kokemaan joskus rankkaakin
arvostelua. Sitä saa nimittäin jokainen, riippumatta siitä onko äänekäs vai hiljainen,
kaunotar tai tavis, älykkö vai hölmö. Joku jossain tulee aina olemaan sitä mieltä,
että ansaitset kuulla kunniasi, riippumatta siitä millaista asiaa ajat tai oletko oikeassa
vai väärässä.

Mutta arvaa mitä? Ongelma on toisen, ei sinun. Joten anna mennä!
Suututa joku, koska jokin asia on sinulle tärkeä. Ota kirpaiseva kritiikki vastaan.
Kokeile miltä se tuntuu. Ja jatka eteenpäin.