IRC-Galleria

Sormemme vannoivat valan: ikuisesti elämme toistemme lomassa. Se on sormien tehtävä tässä maailmassa: etsiä sormet joille vannoa vala. Toistensa lomassa ovat sormet kotona, se on sormien kotimaa, sormien Palestiina. Paksut sormet ja luiset sormet, uupuneet ja joutilaat sormet, kaikki maailman sormet etsivät sormia joiden kanssa asettua lomittain, kotimaata. Se on sormien vala: ikuisesti tai kunnes kyllästymme.

Silmämme vannoivat valan: muuhun emme ikinä katso kuin toisiimme. Mitä tässä maailmassa lhteet ja purot muuta etsivät kuin lähteitä ja puroja, merta johon laskea, sulautua suureksi silmäksi joka näkee kaiken. Pienet silmät ja suuret silmät, siniset, vihreät ja itkusta punertavat, kaikki silmät etsivät silmiä joihin yhtyä, sekoittua, joiden kanssa tehdä meri. Se on silmien vala: ikuisesti tai kunnes lähde ehtyy.

Suumme vannoivat valan: muihin suihin emme ikinä kajoa. Suun erottaa haavasta vain muutama suudelma, että sitä on suudeltu niin että ruumis muuttuu pelkäksi suuksi, niin kylläiseksi ettei se muuta halua kuin enemmän, lisää. Arat suut ja anteliaat suut, pelokkaat suut ja rohkeat suut, odotuksesta rohtuneet suut, kaikki suut etsivät suita joihin painautua, sulautua, joilta kuulla huokaus täyttymyksen tuolta puolen. Se on suiden vala, ikuisesti tai kunnes ei enää maistu.

Korvamme vannoivat valan: muihin korviin emme ikinä kuiskaa. Mitään ei korva niin janoa kuin kuiskausta, hiljaista huutoa joka kutsuu luokse ja lupaa kaiken, heti. Mitään korva ei niin halua kuina kuumottaa sanoista, palaa, roihuta sanoista. Korva on portti maahan johon pääsee vain sanoilla, muutamalla tarkoin valitulla, korvaan kuiskattavalla. Kovat korvat ja herkät korvat, simpukkakorvat ja kotilokorvat, kaikki korvat kaipaavat kuulla kauneuden kohinaa. Se on korvien vala: ikuisesti tai kunnes ei enää kuunnella.

Hiuksemme vannoivat valan: muihin hiuksiin emme ikinä sekoitu. Hiusten tehtävä tässä maailmassa on jäädä merkiksi, muistoksi tyynyliinaan, vaatteeseen. Mikään ei niin muistuta vastapudonnutta vaahteranlehteä kuin hius olkapäällä, rakastetun hius. Se muistuttaa siitä mikä äsken oli ja kohta taas tulee: rakastettu hiukset valtoimenaan, pelkkiin hiuksiin puettuna. Mustat hiukset ja vaaleat hiukset, seittihiukset ja punoshiukset, villit hiukset, kaikki hiukset haluavat löytyä jonkun tyynyltä, jonkun olkapäiltä. Se on hiusten vala: ikuisesti tai kunnes ei enää löydy.

Tommy Tabermann - Viisi valaa