IRC-Galleria

jos nyt voisin elämäni hajoittaa,
murskata pieniksi palasiksi,
ja sitten koota uudestaan,
tekisinkö?

Muistutuksekseni yritän muistojani haalia,
yhteen purkkiin tunkea,
mutta jos muistot olisivat aineellisia,
en niitä säästäisi vaan jakaisin pois.
Niinkuin monet ovat tehneet.

Ääretön ja hiljainen mieleni voi olla,
mutta ajatukseni eivät ole niin kaukana.
Jos pystyisin rakkaudestani elämään kohti puhumaan,
ilman että minua hulluna katsotaan,
tekisinkö?

Sillä kukaan ei voi toista ymmärtää täysin,
niinkuin itse itsensä ymmärtää.
Voi vain yrittää,
mutta silloin mieli puhkeaa kuvittelemaan,
joka tuhoaa yrityksen käsittää.

Siksi on vaarallista puhua,
tunnustaa rakastavansa maailmaa,
sillä vaikka se kuinka kaltoin kohtelisi,
ja silti rakastaisi, ei kukaan voi kohtaloa ymmärtää,
niinkuin minä oman maailmani ymmärrän.