Tallaan katua tyhjän kaupungin,
ääneni jo kauan sitten vaiensin.
Tuulen kohina syrjäisellä kujalla,
kyyneleet valuvat pitkin siroja poskia.
Ei lehtien kirjo, ei keltaisen sateenvarjoni loisto
voi tätä tunnetta,
ikävääni poistaa.
Haikeus, suru
on ainoa mikä kasvoiltani paistaa.
Katuvalon loisteessa
hiha pyyhkii poskea.
Yksinäisyys kulkee vierellä
kuin varjo,
joka heijastuu vesilammikosta
muttei sitä voi häilyttää saappaalla.
Ei lehtien kirjo, ei keltaisen sateenvarjoni loisto
voi tätä tunnetta,
ikävääni poistaa.
Haikeus, suru
on ainoa mikä kasvoiltani paistaa.
-inka 7.10.08