Muistatko, kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös, pyyhimme kätemme housuihin, emme pelänneet likaa vaan poika- ja tyttöbakteereita. Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä. Pahin vastoinkäyminen oli kaalikääryleet. Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli, että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan. Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään, mutta eivät koskeneet toisiaan. Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä. Mutta totuus on, että kun sanomme tämän, sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista". Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista? Entä ne kyyneleet, sen kusipään takia? Entä se ihana nauru kaiken, sen helpotuksen keskeltä? Muistatko kun naurettiin yhdessä? Kun vietettiin koko kesä yhdessä? Kun kerrotiin salaisuuksia, mistä kukaan ei tiennyt mitään? Kun olimme erottamattomat?
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 07.09.
- [Ei aihetta] 30.08.
- [Ei aihetta] 29.08.
- [Ei aihetta] 28.08.
- [Ei aihetta] 28.08.
- [Ei aihetta] 19.08.
- [Ei aihetta] 14.08.
- [Ei aihetta] 14.08.
- [Ei aihetta] 14.08.
- [Ei aihetta] 11.08.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (292)
- ▶ lokakuu 2010 (2)
- ▶ syyskuu 2010 (2)
- ▶ elokuu 2010 (17)
- ▶ heinäkuu 2010 (23)
- ▶ kesäkuu 2010 (28)
- ▶ toukokuu 2010 (70)
- ▶ huhtikuu 2010 (61)
- ▶ maaliskuu 2010 (56)
- ▶ helmikuu 2010 (14)
- ▶ tammikuu 2010 (19)