Joulunvalo
Saapui syksy synkeänä,
vuodenaika viileänä,
kaamosaikaa katsastellen,
pimeyttä puuhastellen,
menoansa maalaellen,
kuvittaen kulkuansa
siveltimin synkänlaisin
välineillä viimaisilla.
Piirtyi syksy synkeäksi,
väreiltänsä harmajaksi,
Tuonelan tuvan kuvaksi,
Manalankin maisemaksi;
onhan murhetta mukana,
taakkana tapahtumia:
kadoksissa arvot, normit,
ihminenkin eksyksissä,
pahuus ollut päällimmäisnä,
itsekkyys etujsijalla.
Kaamosajan keskiöstä,
pimeyden siimeksestä,
välähtävi, vilkahtavi,
kirkkaus valon säteenä,
se on jouluinen sanoma,
viesti taivahan laelta:
Ällös mieti ihmislapsi,
murhemieltä kanniskele,
syntynyt on lapsukainen,
valkeus iankaikkinen,
ilon lähteeksi sinulle,
tukijaksi turvaisaksi.
Joulu kertoo syntymästä,
tähdestäkin taivaisesta,
miten loistaa lapsosesta,
Kristuksesta kirkkahasta,
valo aikaan tummaisehen,
loiste syksyiseen olohon.
Hyvää joulua Sinulle,
valon lähteestä minulle.
Aattoilta
Taas kun saapuu joulu ilta,
aattopäivä jo hämärtäy.
kesken kaiken leikin silloin
joku siellä kolkuttaapi.
Joulupukki vanha tuttu
puuhka lakki, karvanuttu
Lapin maasta kaukaa tullut,
sieltä tunturin tyköä.
Jouluporolla hän tullut.
Onko Petteri ajokki?
Kaukaa saapuu pukkivanhus,
takaa aikojen tuo vieras.
Kauniit, kääröt pulkassansa.
joululahjoja kai onkin.
Kun hän saapuu, pirttiin käypi,
niin tervehtii jo hymysuin.
Jos ihminen maailmalla,
yksin vieraan orren alla
siellä myöskin joulun saisi
kristityn onni se olisi
Vaik' ois lahjat suuret, pienet,
rakkaus joulun on parahin.
Rauhan maailma jos saisi,
niin se onnea olisi.
Jouluruno
Joulun alla enkelit ne
kutoo pitkää nauhaa.
Siinä lukee: toivotamme
rauhaa, rauhaa, rauhaa!
Jouluruno II
Joulun paras pakkaus:
Rauha sekä Rakkaus.
Hyvää Joulua!