Mä kaipaan ihan liikaa sun luokses Mut en voi tulla, ja siksi mä juoksen Tieni olit sinä, olit aurinkoni Olit suurin vaikuttaja voimiini Joita mulla ei ole enää ollenkaan Vaan ja ainoastaan muistoja En tajuu miks se Päivä päivältä sattuu Silti aina vähän enemmän Entä mitä tästä eteenpäin Koska mä en todellakaan tiedä Yöllä kun herään kaikki on hyvin Sekunnin tai kaksi... Sit muistan ettei meit enää oo Se on parempi, paljon parempi näin Eikä kuitenkaan oo Kaikki sanoo että muuttuu paremmaks Se voi olla, joo Mut se ei sitä poista Et mua ei oo koskaan sattunu näin paljoa Ironisinta on Etten pysty suhun enää katsoo Sä muistutat kaikesta liikaa Hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa Antaisin mitä vaan Mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan Se sattuu eniten Ettei me sovita toistemme maailmaan Sun kuvas huuhtoutuu rantaan