Ku masennus ottaa vallan ei sille mikää riitä
Se koittaa alistaa, pää sisällä valittaa
Se saalistaa mä tarvin olkapäille haarniskaa
Mä saan niskaa paskaa, se silmäni haalistaa
Kyynel valuu vaivihkaa, yksinään vain splittaan
nää masennus vuodet on mulle rankimpii ikinä
Kun olen tässä mielentilassa
Toivon olevani sokea
Joskus elämä on enemmän kuin kipua, minulle
Tunnen tuskani voiman
Kuolema olisi suuri helpotus
Kaikki piilottamani salaisuudet kuolisivat, kanssani
Masennus on ainoa ystäväni
Loppuuko tämä kidutus ikinä?
Anna minun jatkaa unelmoijan
taivaaseen
Jatkan itkemistä unissani
