Sä sanoit mulle kerran:
pitää arvostaa itseään, tuotoksiaan.
Mutta etkö sä ymmärrä,
mä en vain pysty siihen.
Mä en pysty näkemään enään valoa,
en tuntemaan iloa tekemisistäni.
En pysty näkemään kauneutta teoissani.
Nyt mä kysyn sulta:
miksi sä et luovuta mun suhteeni?
Miksi sä yrität saada mua nousemaan
vaikka mä en tahdo muuta kuin itkeä vielä kerran.
Mä en pysty siihenkään edes enään,
olen jo liian heikko edes katsomaan taivaanrannan taa.