niin, jokainen varmasti omistaa ystäviä/ystävän joka tuntuu imevän kaikki mehut kun ollaan tekemisissä.. yksinkertaisesti sinun mielipiteillä ei ole merkitystä ja se ystävä tuntuu tietävän aina kaikki paremmin ja sinua ei arvosteta sellaisena kuin olet.
olisipa joskus kiva että ystävä huomaa sen kun sinulla on murheita, eikä patista heti piristymään ja olemaan iloisempi, olisi mukavaa ja suorastaan ihanaa jos ystäväsi vain haluaisi kuunnella mitä sinulla on sydämellä, eikä tyrkytä omia mielipiteitään.
kun ihminen muuttuu ajansaatossa, vaikuttaa siltä että yhteisillä muistoilla ei ole mitään merkitystä.. ne on hukkuneet jonnekkin poikaystävien ja harrastusten jalkoihin.
minä saatan olla haaveilija ja pääpilvissä kulkija, mutta minullakin on tunteet.. olisi kiva jos minua ihan aikuisten oikeasti kuunneltaisiin ja arvostettaisiin ihmisenä, meillä jokaisella on menneisyytemme, mutta minä pidän värikästä menneisyyttäni sellaisena asiana, joka on kasvattanut minua ihmisenä!
olen vahva henkisesti.. joskus jopa liian.
onneksi minulla on vielä ystäviä jotka huomaa kun asiat ei ole kunnossa.. en osaa itse pyytää apua, hyvät ystäväni tarjoavat sitä kun tietävät sen olevan paikallaan. <3
kiitos teille, jotka vielä olette ystäviä.. tiedätte keille kiitokset kuuluu. ja onneksi on myös ihminen vierellä joka ymmärtää hyvin, joskus jopa pelottavan hyvin mitä päässäni liikkuu, se on sitä rakkautta. <3