metsä palaa rajan takana
minä vain nukun
aamulla kaduilla on savua
ja aurinko kutistuu
sinä lähdit Pariisiin
sanoit olevasi onnellinen
tyttö on kaunis ja ystävällinen
minä vihaan häntä
kukaan ei odota minua
miksi nousisin
ennen uutta unta
soitat sittenkin
menetin sinut kauan sitten
vedit hartiat korviin ja kävelit pois
tänä aamuna haluat unohtaa sen
ehkä olla niin kuin ennen
tämä on viimeinen laulu
jonka laulan sinulle
sen nimi on liian paljon
ja liian myöhään