Karu todellisuus
iskee päin kasvojamme
luullen meitä tyhmiksi.
Savu tunkeutuu sinisiin silmiimme
peittäen pian näköyhteyden kokonaan.
Törmäilemme
sorrumme
mutta viimeisillä voimillamme
ryömimme eteenpäin
etsien kättä
joka nostaa meidät jaloillemme.
(Tämä syntyi tuossa jollain mielenkiintoisella luennolla muistaakseni.. :D )