Ne päivät oli kuin palasia hyvästä unesta,
rauhallisesta, kauniista ja parhaasta unesta.
Tahtoisin muutta ne päivät jotka mokasin,
unelmani on saada kaikki se takaisin.
Olo on tyhjä kun ajattelee asioita,
uni on kaiken jälkeen kuin painajaista.
Jos saisin tilaa ajatuksilleni,
voisin antaa anteeksi itselleni.
Mutta mikään ei ole ikuista,
täytyy päästä ylös surujen suosta.
Muistot viiltävät sydämen verille,
tuntuu kuin ei pääsisi asoista perille.
On solmut joskus aukaistava,
ja matkaa jatkettava...
*möks* -__-
en koskaan opi,
vaikka tahtoisin niin.
heipä hei ja hyvää matkaa helvettiin.
kuolen tähän just ja nyt,
varmaan paljon yllätyt?
"jos metsään haluat mennä nyt,
niin takuulla yllätyt."
(oli pakko laittaa, toi vaa tuli mielee. x____X)