olit yks niist tärkeimmist, jonka puolest valmis taistelee
valmis muuttuu, ja tehdä kaikkensa sen eteen
mut niin se vaa menee, tai ainaki tällä kertaa
et vaik kuin yritin, sydän ei lakannu vuotamast verta
se oli täynnä viiltoi, täynnä kipeit arpii
satutettu liikaa, toivoin ettei niin kävis taaski
edessä mustaa, tunsin vaan tuskaa
joka päivä toivoin, et välittäsit musta
mut ne on enää toiveunii, en saa mitä haluan
ja vaik ajattelenki sua viel, ni kyl mä tajuan
se on ku kylmää savua, levii naamalle
ku mul on ikävä ja se tuntuu pahalle
karu totuus, jonka viel joskus käsitän
vaikka siitä tuskin koskaan luovun, että mä välitän
se on väli tää ny liian pitkä kuljettavaks
sä seisot mun vierellä enää unessa vaa.
sä olit erityinen nyt ihan ku kukavaa.
sä muistutat kaikesta liikaa hetkistä jolloin meillä oli vielä aikaa.
antaisin mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan
se sattuu eniten ettei me sovita, toistemme maailmaa
kiitos täs kaikest paskast jonka mulle annoit.