Justku kelasin et kaikki on hyvin,
niin kaikki muuttu ja nyt sydän
itkee verta ja se sattuu liikaa.
Tuntuu ettei onni koskaan
pysähdy mun kohdalle
vaan kävelee aina ohi.
Tuntuu et elän koko ajan
vaan valve unta.
Kaikki sanoo, et kyl kaikki
käänty parempaan päin,
mut ei se koskaan niin
mun kohdalla käy.
Muistelen joskus iltaisin,
niit hetkii jolloin kaikki oli
niin hyvin,ettei sitä voinu
millään sanoilla kuvailla.
Toivon, että viel joku päivä
kaikki olis niinkuin ennen.