eli joo. viivin piti varsoaa. herattiin paulan kanssa 3 yöllä. viivi oli aika levoton ja pyöri karsinassa. aateltii että kaikki on ok. mentii takas nukkuu.
sit meitä tultii herättää kauheel kiireel tos joskus 5 aikaan yöllä. viivillä ei oliska kaikki kunnossa.
kutsuttii lääkäri. viivi vaan pyöri ja koitti päästä makaan.lääkäri tuli joskus 7 aikaan. sano että varsa on kuollut. joten se oli pakko saada pois.
mutta, se ei ollutka nii helppoo mitä luultii. varsan jalka oli kääntynyt väärin päin. koitettiin aluks kiskoo varsaa naruilla mut ei auttanut.
sit laitettiin koukut varsan silmiin ja kiskottiin. ei mtn toivoa. viiviltä tuli peräsuoli ulos. paula joutui pitämään suolta syllissä. sitten lääkäri käski hakea puukon. oltiin ihan sekasin että mitä tapahtuis mut sit jo lähti varsan jalka ja toinen
sen jälkeen varsan pää. viivi yritti parhaansa mukaan mut ei mikää oikee auttanu. laitettii viiville kipu lääkettä. koitettiin sen jälkeen kääntää varsaa viel oikein päin mut ei toiminu. päätettiin viedä viivi ulos ja päästää se tuskistaan.
sit viivi oli ulkona. halasin viiviä viel viimeisen kerran. sit aattelin että kai se vaipuu hiljaa siihen maahan ja nukahtaa sillee nätisti. mut ei. viivi kaatu mun eteen kuolleena. en edes eka tajunnu että viivi oli nyt poissa.
mut viivi oli rohkea. se ei koskenu kertaakaan tän 5 tunnin aikana ihmiseen. se vinku tärisi ja sen silmistä valu kyyneliä. mut ei tehny ihmiselle mtn. muistan ikuisesti sen viimeisen halauksen josta oli niin vaikee päästää irti.
ja sen kuinka selitettiin viiville että kaikki on hyvin ja ettei mitään pahaa tulis tapahtuun. se viimeinen katse pihalla. korvat pystys höristen. tiesi kai mihin pääsis ilman tuskia. urhein hevonen ikinä
in memorian viivi: 29.4.1998-21.05.2006
Iso wee, tupla wee. Asiat muuttuu ja aina joku puuttuu.