IRC-Galleria

viime kesästä seuraavaan, tää aika ei tuu mitään mussa parantaan. vaikee unohtaa ja olla ihan normaali vaan.

1. Kerro jotakin mistä pidät minussa?

2. Kerro mikä laulu tai elokuva muistuttaa sinua minusta?

3. Kerro jotakin mitä meidän pitäisi tehdä yhdessä?

4. Sano jotakin minkä vain me kaksi (tai vain minä) ymmärrämme?

5. Kysy jotakin mitä olet aina halunnut tietää minusta?

"Ehkä hänet on luotu lentämään" PLÄTS. Sit ne tippu.

oot mulle enään vain unelmaa. :'/

VITTUUUU ÄUURRRMURRRRRRRRRRRRRRRR.

Haluan vaan palata aikaan parempaan,ehkä ihan muuten vaan jatkaan elämää kanssas ihanaa. En haluu tätä aikaa vaikeaa kun tietää joutuneensa luopumaan.
Tuttu paha olo tää pian mut ylittää eikä jaksa ees enää yrittää.. tai ehkä hetken ei enempää pian vittu pää räjähtää. Ja sit tää kun kukaan ei tajuu eikä kellään ees oo mtn hajuu , milt tuntuu tää kun asioitten kans ihan yksin jää. ://




..olispa kaikki niinku ennen..

:/

NYT SE ON SIT MUN OMA TAMMA<3!!!!!!!!!!!!!

Klikkaa satunnaista ja laita oletuskuvan teksi lauseen perään,
toista tätä niin kauan kuin lauseita riittää.
Jos oletuskuvassa ei lue mitään, ota uusi.


HERÄSIN JA NÄIN EDESSÄNI PAVIAANIN. KIRKAISIN:
oi minkä väriset rintaliivit !


ÄITINI JUOKSI KATSOMAAN MITÄ OLI TAPAHTUNUT JA SANOI:
kreikka


MENIN AAMUPALALLE. LEIPÄNI OLI HOMEESSA JOTEN TOKAISIN:
kai se mun sisko sittenki on



LÄHDIN KOULUUN JA KOULUMATKALLA LAULOIN:
karsastava katse tulevaisuuteen :D



KAVERINI TULIVAT MUKAAN LAULAMAAN, JA YKSI HEISTÄ KAATUI JA HUUSI:
Lammas ei ole vihainen, vaan ystävällinen. - Das Schaf ist nicht böse, sondern freundlich



KOULUSSA OLI LIIKUNTAA. KIROSIN OPETTAJALLE JA HÄN VASTASI:
aina yhtä älykäs ^__^



KOULUSSA OLI RUOKANA KAALIKÄÄRYLEITÄ, NE OLIVAT LEMPIRUOKAANI JA IHASTELIN:
täs oli koko mun elämä


KOULUN JÄLKEEN MENIN BAARIIN JA HUMALASSA OLLESSANI HUUTELIN KAIKILLE:
Antaa tulla vaa.. Maakuntajoukot odottaa...


MINUT HAETTIIN PUTKAAN JA SAMMUIN SINNE. UNESSA TAPASIN KÄÄPIÖN JOKA VAROITTI MINUA:
minä tässä!


HERÄSIN JA LÄHDIN KOTIIN. MATKALLA PUMMI HALUSI RAHAA JA KEKSI SYYKSI:ä
kova katse


EN ANTANUT RAHAA VAAN JUOKSIN KOTIIN JA ÄITI KYSYI MISSÄ OLIN OLLUT, JA VASTASIN:
hollantii opettelemas..


SITTEN MENIN OMAAN HUONEESEENI, MUTTA SE OLIKIN TÄYNNÄ HÄMÄHÄKKEJÄ! KILJUIN TÄYTTÄ KURKäKUA: kesä


-PIKKUVELJENI OLI TÄYTTÄNYT HUONEEN KUMIHÄMIKSILLÄ. SAIN SYDÄRIN JA KUOLIN. HAUTAKIVEENI KIRJOITETTIIN:
peugeot oi niitä aikoja.

eli joo. viivin piti varsoaa. herattiin paulan kanssa 3 yöllä. viivi oli aika levoton ja pyöri karsinassa. aateltii että kaikki on ok. mentii takas nukkuu.


sit meitä tultii herättää kauheel kiireel tos joskus 5 aikaan yöllä. viivillä ei oliska kaikki kunnossa.

kutsuttii lääkäri. viivi vaan pyöri ja koitti päästä makaan.lääkäri tuli joskus 7 aikaan. sano että varsa on kuollut. joten se oli pakko saada pois.

mutta, se ei ollutka nii helppoo mitä luultii. varsan jalka oli kääntynyt väärin päin. koitettiin aluks kiskoo varsaa naruilla mut ei auttanut.

sit laitettiin koukut varsan silmiin ja kiskottiin. ei mtn toivoa. viiviltä tuli peräsuoli ulos. paula joutui pitämään suolta syllissä. sitten lääkäri käski hakea puukon. oltiin ihan sekasin että mitä tapahtuis mut sit jo lähti varsan jalka ja toinen

sen jälkeen varsan pää. viivi yritti parhaansa mukaan mut ei mikää oikee auttanu. laitettii viiville kipu lääkettä. koitettiin sen jälkeen kääntää varsaa viel oikein päin mut ei toiminu. päätettiin viedä viivi ulos ja päästää se tuskistaan.

sit viivi oli ulkona. halasin viiviä viel viimeisen kerran. sit aattelin että kai se vaipuu hiljaa siihen maahan ja nukahtaa sillee nätisti. mut ei. viivi kaatu mun eteen kuolleena. en edes eka tajunnu että viivi oli nyt poissa.

mut viivi oli rohkea. se ei koskenu kertaakaan tän 5 tunnin aikana ihmiseen. se vinku tärisi ja sen silmistä valu kyyneliä. mut ei tehny ihmiselle mtn. muistan ikuisesti sen viimeisen halauksen josta oli niin vaikee päästää irti.

ja sen kuinka selitettiin viiville että kaikki on hyvin ja ettei mitään pahaa tulis tapahtuun. se viimeinen katse pihalla. korvat pystys höristen. tiesi kai mihin pääsis ilman tuskia. urhein hevonen ikinä

in memorian viivi: 29.4.1998-21.05.2006