Tiilitalojen keskellä
Hän kirjoitti minulle nimensä
Kiinalaisin kirjaimin
Vetoavalla hymyllään houkutteli minut porttikäytävään
Kerran lumitraktori mursi tästä seinästä palan
Täällä on oma tuoksunsa
Hämärän kivisen paikan
Rautaisen portin öljytyt saranat
Kun siirtyy äkkiä
Päivänvalosta pimeään
Kestää tottua näkemiseen
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään
Mitään