Jumalainen suu ja lunta kasvoillaan, hän on
Vielä koskematon ja syytön saamaansa huomioon.
Enkelitkin haluaa nähdä hänen nauravan.
Suurin, kimaltavin, kultaisin etukirjaimin häntä kutsutaan.
Ja pikkutyttö leikkii prinsessaa pitsiverho harteillaan.
Ympärillä kaikki huokaa: "Saat mitä vaan."
Kolmetoista kynttilää jo hiipuu hänen silmissään.
Kultaa kämmenellään. Hän kaiken saa, vaikkei pyytäisikään.
Kuuleeko kukaan? Häntä tullaan aina vain katsomaan.
Osaansa uupunut on, kuin viimeinen pilkahdus auringon ennen laskuaan.
Ja kun sä keinut, keinu kauniimmin, kanna kruunus ylväämmin.
Ympärillä kaikki huokaa: "Saat mitä vaan."