ne kädet, ne kasvot
mistä tuo ihminen sai nuo kasvot
ne sormet, tuo kosketus
melkeen meinaa tulla oksennus
mä tunnen, ja mä tuomitsen
kun kokemuksii kertyy useempia huomaat sen
ellet estä, ei mikään sitä estä
tapahtumasta kaikilta salassa
kuihtuu puiden lehdet, kuihtuu puut
silti vain käyvät tyhjää ihmisten suut
kumpa huomaisit sen perään kuolaisit
että aurinko vois kirkkaanpana loistaa
niin ei ikinä, niin ei ikinä, niin ei ei ikinä voisi poistaa
tuskaa sun hartioilta, sitä tunnetta koittaa
miltä tuntuu kun ne sormet sua koskettaa
tuntuu siltä, et oisit vankilassa jossakin pimeessä
pienesssä salakavalassa, pienessä pimeessä
pahassa maailmassa