suljin silmät, katsoin sisimpään
eikö kukaan teistä katsonut minua pidempään
tunsin muistot muistin puistot
viiltävät tunteet iskivät sydämeen
minä yksin laskin viimeiset sekuntini tuhanteen
kun kymmenen jäi jäljelle
olin valmis lentämään taivaalle
tartuit olkapäähäni ja heräsin
unesta josta kukaan toinen
kukaan toinen ei koskaan ollut herännyt
en enään ollut koomassa
olin tässä kylmässä maailmassa
lämpimässä sinun vierelläsi
kuin lehdet syksyllä tippuu puista
samanlailla kyyneleet valuvat silmistäni
ja se on ikuista
en muista milloin viimeksi olisin hymyillyt
hymyillyt niin iloisesti, että se olisi kestänyt
p i t k ä ä n
viimeiset sanat tylsät ja käytetyt
nähdään siellä
ei enää minuun iskenyt
tahdoin kuulla suurempaa
suurempaa kuin osaat kuvitellakaan
sinun olisi pitänyt
sanoa
RAKASTAN
sinua