IRC-Galleria

Romeo ja Julia.

He kävelivät käsi kädessä. He olivat niin onnellisia, vaikkakin aivan erilaisia. He olivat oppineet luottamaan, oppineet rakastamaan. Siinä oli sitä jotain taikaa. He kävelevät puiston penkille istumaan. Tuuli hiljaa puhalsi heidän kasvoihinsa. Puisto oli autio. Poika otti tytön käden käteensä ja vannoi ikuista rakkauttaan. Siinä he ovat sen hetken. Hetken, joka heidän tietämättään oli heidän viimeisensä.
Puhelimen tuttu pirinä rikkoo hiljaisuuden. Poika katsoo pahoittelevasti tyttöä, antaa pusun tämän huulille ja lähtee kävelemään kotiin. Vielä puiston laidalla, hän kääntyy ja vilkuttaa tytölle hyvästiksi.

Tyttö nousee penkiltä tovin kuluttua ja lähtee kotiin. Kuin salaman iskusta, vettä alkaa sataa. Tummat pilvet kerääntyvät auringon eteen. Koko maailma pimenee. Tuuli heittelee tytön hiuksia puolelta toiselle, tämän kävellessä rivakasti kotiin. Kotiovella tyttö tuntee tärinän märkien housujensa läpi.

”Ai mitä? Mä tuun sinne heti.”

Hän astuu takaisin sateeseen ja lähtee juoksemaan kylän mäen päälle. Tyttö juoksee portaat ylös kolmanteen kerrokseen. Hän avaa huoneen oven ja näkee rakkaansa makaavan yhdellä sairaalan sängyistä. Kädet ja kasvot kipsissä.
”En aio pelotella, mutta hän kärsii kipua. Hän ei pysty hengittämään itse, joten hän on tuossa koneessa kiinni.” lääkäri sanoo ja katsoo tyttöä varovasti.
Tyttö tietää mitä hänen pitäisi tehdä. Hän katsoo hengityskonetta. Laite, joka lopettaisi hänen rakkaansa elämän. Hänen sisällään tuntui ontolta. Olisiko se elämää, jos pitäisi rakkaansa väkisin elossa?
”Se on parasta sun kannalta..” tyttö kuiskaa ja antaa lääkärille merkin. Monitorissa kulkee vain pitkä, tasainen viiva. Tyttö polvistuu pojan viereen. Hänen sydämensä oli palasina.
Samaan aikaan pilvet siirtyvät pois auringon tieltä.


-risu

hihii 8DDDDDd