miksi aina täytyy sotkea omat asiansa siihen malliin että sattuu niin paljon ja niin syvälle..Miksi ei vaan voi joskus antaa olla ja kestää kaikkea..Ei kukaan ole paha ihminen..ei ole olemassa vääriä ihmisiä..on ihmisiä jotka koskettavat enemmän kuin toiset..On ihmisiä jotka repivät sydämen kappaleiksi..mutta ei se tee ihmisestä pahaa..Aika parantaa haavat..niinhän väitetään..mutta minä oon liian täynnä..liian täynnä tätä kaikkea turhaa kipua tuskaa ja katkeruutta..katkeruutta omalle itselleni..miksi täytyy aina tuhota se kaikki pienikin hyvä elämästä..miksi ei voi antaa itsensä olla onnellinen..miksi teen virheitä..ja ajan kaikki hyvät ihmiset läheltä..miksi en anna koskettaa ja rakastaa..nautinko todella kivusta näin paljon..Taas on lopussa yksi jakso elämää..yksi ihana uni on eletty..On aika korjata se suoja ympärilläni..se joka murtui ja päästi taas ihmisen liian lähelle..niin lähelle että sattui kerran ja sattui liian lujaa..