IRC-Galleria

Ei hellitä tämä olo..Kipukin vaan lisääntyy minkä jaksaa..huoh..miksi miksi miksi..kun en minä ole tehnyt mitään niin pahaa että ansaittisin tälläsen helvetin tuurin..huh huh..kuinka sitä voi luottaa enää kehenkään kun aina kuitenkin sydän särkyy uudestaan ja uudestaan..ne kaikki turhat lupaukset ja kaikki muukin..miksi ihmiset eivät vain voi olla lupaamatta asioita joita eivät voi pitää..Sen ainakin opin tässä että ihminen joka sanoo että ei koskaan tule satuttamaan, on se joka kaikista eniten repii..ja satuttaa..Minä kun luulin että tämä ihminen tiesi kuinka särkynyt ja riekaleina olin..kuinka paljon pahaa olin kestänyt..huoh..

On se niin helvetin hankalaa..Minä oon väsyny luottamaan..koska nyt se oli jo vaikeaa niin tämän jälkeen..huoh..niin tämän jälkeen jos tulee joskus tilanne jossa kysytään luottamusta on sitä turha multa vaatia..

miksi aina täytyy sotkea omat asiansa siihen malliin että sattuu niin paljon ja niin syvälle..Miksi ei vaan voi joskus antaa olla ja kestää kaikkea..Ei kukaan ole paha ihminen..ei ole olemassa vääriä ihmisiä..on ihmisiä jotka koskettavat enemmän kuin toiset..On ihmisiä jotka repivät sydämen kappaleiksi..mutta ei se tee ihmisestä pahaa..Aika parantaa haavat..niinhän väitetään..mutta minä oon liian täynnä..liian täynnä tätä kaikkea turhaa kipua tuskaa ja katkeruutta..katkeruutta omalle itselleni..miksi täytyy aina tuhota se kaikki pienikin hyvä elämästä..miksi ei voi antaa itsensä olla onnellinen..miksi teen virheitä..ja ajan kaikki hyvät ihmiset läheltä..miksi en anna koskettaa ja rakastaa..nautinko todella kivusta näin paljon..Taas on lopussa yksi jakso elämää..yksi ihana uni on eletty..On aika korjata se suoja ympärilläni..se joka murtui ja päästi taas ihmisen liian lähelle..niin lähelle että sattui kerran ja sattui liian lujaa..

Hei päiväkirja,tänään taas kävi niin
me liian sokeasti kai riideltiin.
Mun päiväkirja rakas,
mä ottaisin sen takas,
mut satuttaa noin lujaa saa ei haavaa vuotavaa.

Hei päiväkirja,tänään taas tein mä sen,
annoin tulla kaiken niin likaisen.
Hän mulle on niin tärkee,
mä menettää näin järkee
en toivois joskaan voinko koskaan ottaa opiksein?

[Chorus]
Mä vaikka kuinka päätän kerta tää on viimeinen,
mä tieni luokseen löydän,tiedän sen.
Vaikka tahtoisin,
ei lopu tää on matka kesken vieläkin.
Mä vaikka kuinka päätän kerta tää jää viimeiseen,
nää jalat luokseen vie kuin itsekseen.
sen kuinka tekisin
ja karman pyörän pysäyttäisin.

Hei päiväkirja kuka niin sanoikaan,
vain paineen alla timantit hiotaan.
Nyt voimaasi jo käytä
sä valoasi näytä
ja merkitys kun pimeys nyt pääsee valloilleen.

[Chorus]
Mä vaikka kuinka päätän kerta tää on viimeinen,
mä tieni luokseen löydän,tiedän sen.
Vaikka tahtoisin,
ei lopu tää on matka kesken vieläkin.
Mä vaikka kuinka päätän kerta tää jää viimeiseen,
nää jalat luokseen vie kuin itsekseen.
sen kuinka tekisin ja
ja karman pyörän pysäyttäisin.

(hei hei hei hei hei,hei hei hei hei hei)
[Mä vaikka kuinka päätän kerta tää on viimeinen]
Mä tieni luokseen löydän tiedän sen.
Vaikka tahtoisin
ei lopu tää on matka kesken vieläkin.
Mä vaikka kuinka päätän kerta tää jää viimeiseen,
nää jalat luokseen vie kuin itsekseen.
sen kuinka tekisin ja
ja karman pyörän pysäyttäisin.
(Hei hei hei hei hei)

Luulin kai hetken jo että olen löytänyt paikkani tässä elämässä..paikan jossa voin nauttia päivistä,hetkistä,läheisyydestä..paikan missä saan nukahtaa rakastuneena ja herätä uuteen päivään huomaten vain sen tunteen kasvaneen..Hetken jo luulin että löysin elämän josta pienenä tyttönä haaveilin..elämän josta vielä hetki sitten unelmoin..

Kuitenkin tuli se päivä ja heräsinkin tyhjyyteen..kyyneliin ja tuskaan..rikki revittyyn sydämeen..Sen jokaisen sirpaleen katkeraan ääneen..heräsin pois unesta..siitä kauniin todellisesta..

Nyt vain on enää minä ja maailmani..todellisen ruma yksinäisyys ja kalman kylmä syli..kuollut pieni sydämeni..


Minä todellakin rakastin..tai rakastan..se ei vain ole tarpeeksi minulle eikä sinulle..

Joulurauhaa,rakkauden kaipuuta polttavaa.Läheisyyttä,luottamusta,puhtaan sydämen anteliaisuutta,hyvää joulua!

Minä oon aina miettinyt miksi joulu on niin vaikeaa aikaa..miksi kaiken inhottavan täytyy tapahtua aina ennen joulua niin että koko joulu menee masennellessa ja kieriskellessä tuskassa ja kyynelissä..
Vaikka kuinka pyrkii hymyilemään puskee kyyneleet läpi kuoren..miksi on vaikeaa aina silloin kun on vähiten voimia jaksaa jatkaa..miksi on yksin juuri niinä hetkinä kun tarvitsisi olkapään johon nojautua..miksi paha tulee aina varoittamatta ja miksi hitossa pitää aina ajatella tulevaisuutta vaikka kuinka yrittää elää vain hetkessä..

-mia-