IRC-Galleria

vitut täälä mittään ole.

elämä on tuntunut kovin tyhjältä ilman irc-gallerian yhteisöjä. holtitonta hurvittelua yli rajojen aivan kuin niitä ei olisi. ei rajoja, ei sääntöjä, ei rakkautta, pelkkää ulappaa ja vapaus valita. montako vuotta tätä on jatkunut?

keskellä avomerta on risteys, jossa on valittava valitseeko suunnan vai ei. risteyskohdassa kaipaa selkeitä raameja piirtämään elämälle ääriviivat, käsi alkaa olkapäästä ja loppuu sormiin. olen palannut uudelleenrakentamaan identiteettini. minä olen se, joka lukkee tuukka virtaperkoa.

tapahtuuko täälä ennää mittään?