IRC-Galleria

Ei voi unohtaa hemmettti viä! :D
Ol kyl nii piru ihanaa, emmä täst viit kirjotta sellast tarinaa..

Mielee jäi:

Kulmakarvapoika<3 HABA!
Naapurin rastaletit<3
Kiinalaine<3 HEIPPA!
Markus<3 PORVARI!

Marianne sanoo:
ihanaaa<3

Niina. sanoo:
mee kattoo :)

Marianne sanoo:
no emmä ehi ny :D

Niina. sanoo:
sormetaks? ;O

Marianne sanoo:
en? :D
bisneksii ;p

Niina. sanoo:
:asdasd

Oli torstai iltapäivä. Lähdimme koulusta Mariannen kanssa kirpputorille, joka ei sattumoisin ollutkaan enää kolmelta auki. :/ Päätimme lähteä himaan. Vähän ennen kuutta Marianne ilmestyi huoneeseeni ja hoputti minua lähtemään kirkkoon. Sinne siis kävelimme. Ennen kuin astuimme sisälle kirkkoon, pihalla oli mukavan näköinen "liikenneympyrä" jota kiersimme muutamaan otteeseen, päät olivat pyörällä kun kävelimme kirkon sisälle. Melkein törmäiltiin vastaantuleviin mummoihin. Matka kesti muute kakskyt minuuttii :D Kirkossa lauloimme kuuluvasti, olihan se arvattavissa, että meidän äänemme ovat juuri ne ihanimmat<3 Mariannea yllätti äkillinen paskahätä. Kysyi oikein onko kirkossa vessaa. :DDDD Vaikka kirkko on hiljainen paikka, pidimme melutason ainakin 50 dB:ssä!! Sylki valui huuliltamme.., namia. Naurukohtauksia tuli useampia kuin yksi. Naapurin penkkiriveillä istuneet papat ja mummot katsoivat meitä halveksuvasti, jokseenkin hieman hymyillen. Tiedettiin, että ulkonäkömme on täys kymppi. Iskeä ne papat meitä yritti. Jari ahdisteli minua koko kirkon ajan, kännykkä vain tärisi taskussa. Vihdoin saimme laulumme laulettua ja lähdimme ulos puoliksi juosten. Kiire ei ollut minnekkään, mutta siltikin oli kiire. :D Mentiin ala-asteen pihalle, kiipesin jonkun jutun päälle. Polvenivaurioitui pahasti, etten pystynyt en'ään kävelemään itse, joten Marianne kilttinä tyttönä otti minut reppuselkään. Kyyti oli riemuisaa,jokseenkin epämukavaa, koska hellä orini hyytyi, ja tiputti minut maahan. Jouduin jatkamaan matkaa omin jaloin. Siinä touhussa polveni parantui. Lähdimme juoksemaan kohti peltoa, mutta edessämme oli oja. Hyppäsimme sen yli. Juostiin mutaisen pellon poikki, kunnes vastaamme tuli hieman suurempi oja, suorastaan JOKI! Siitä emme olisi päässeet hyppäämällä yli. Marianne vikkeänä tyttönä keksi tien "joen" toiselle puolelle. Jokin puupölkky siinä oli jota pitkin trapetsitaiteilimme. Suuritta vaurioitta selvisimme hengissä. Nousimme mäen ylös. Vaikeusaste nousi, kun tulimme valtatien viereen. Autoja ajoi paljon molemmista suunnista tasaiseen vauhtiin. Kun autoja ei tullut, hyppäsimme aidan yli ja juoksimme tien yli jäämättä autojen alle. Ja taas oli aita edessämme, astuttiin sen yli ja päädyimme jonkun pihalle. Vihaisen ämmän silmät kiiluivat ikkunassa. Lähdimme vikkeään pois pihasta. Nyt olimmekin jo s-marketin parkkialueella. Kaupasta ostimme karkkia ja limua. Päätimme kävellä kauttualle katsomaan pikkupoikien peliä. Matkan varrellanoin vanhan sparin kohdalla oli lauma rentoja ja härskejä jätkiä. Kun huomasimme jätkät, lähdimme kiertämään heitä kaupan ympäri. Se ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä härskit ja rennot jätkät päättivät lähteä tallustamaan peräämme. Olimme pakokauhun vallassa. :D Olimme sen verran nopeita, että teimme koko ajan välimatkaa heihin, joten jossain vaiheessa he unohtivat meidät.;/ Jatkoimme matkaa pallokentälle kuunnellen musiikkia "...killing me killing you.." Noin palokunnan kohtaa luulin että nenästäni valuisi räkää, mutta se osoittautuikin vereksi! Olinhirmu myrsky ja verta tippui maahan kuin suihkun hanasta. Maa oli verinen. Pyysin Mariannelta paperia,hänellä oli vain räkää täynnä oleva nenäliina. Hän ojensi sen minulle, puolessa minuutissa paperi oli ihan veressä. Pysähdyin ja menin nurmikolle polvilleen ja nenäni vuosi verta. Enää ei ollut paperia... Laukutkin tarkastimme, eikä mistään löytynyt. Ehdotin että laukussani olisi kyllä side, joka voisi olla nyt tarpeen. Otimme sen käyttöön. Huomioikaa se, että tällä välin Marianne nauroi ihan täpönä joten meinasi jopa kusta housuun. Hän vain jatkoi nauramista, vaikka toinen on ihan naama veressä. Side kyllä imi hyvin verta, mutta sitä enemmän autoilijat katsoivat että olisin oksentanut. Nauroimme sitäkin. Verentulo jotenkin hyytyi hieman ja naamani oli kui ketsupilla olisi sotkettu. Lähdimme kävelemään meille, koska naama ketsupissa ei ole kiva olla ihmisten ilmoilla. Alias apina Roope tuli takaamme. Luuli että olin saanut turpaan. ;) Kohokohtaa en viitsi tässä julkaista. =DD

Tää päivä kyl ain muistetaan<33

Marianne&Niina vauhdissa ;]<3