Minä en tiedä mitään,
kauniimpaa kuin sinä.
Sinun silmäsi aamullakin,
loistaa tähtinä.
Minä tahtoisin piirtää,
sinun kasvosi tauluun.
Minä tahtoisin siirtää,
sanasi tähän lauluun.
Sinä olet minun ilta,
päiväs kiistaan tee.
Olet kultainen kuun silta,
yli raivoovaan veen.
Sinä olet eri maata,
ei sitä kartalla nää.
Eikä sieltä tahtoisi pois,
kun kerran siellä käy.
Minä tiedän sinun aina olevan siellä,
mihin ikinä tieni mennä voi.
Aivan tiettömälläkin tiellä,
minun tuulessani soi.
Muistan sinut kun oli se tyttösi nuori,
ei kaikki osunut kohdalleen.
Ei sinulle riittänyt ulko kuori
ja tyttö otti jalat alleen.
Sinä teit minun eteen,
sen sileän tien.
Kun sitä pitkin matkaa tekee,
se pois menneistä vie.
Olet ylös päin liukuu,
huokaukseni hoioioi.
Olet hopeainen tiuku,
joka tuulessa soi.
Minä tiedän sinun aina olevan siellä,
mihin ikinä tieni mennä voi.
Aivan tiettömälläkin tiellä,
minun tuulessani soi.
Muistan sinut kun oli se tyttösi nuori,
ei kaikki osunut kohdalleen.
Ei sinulle riittänyt ulko kuori
ja tyttö otti jalat alleen.
hmmm...
hmmm...
Minä tiedän sinun aina olevan siellä,
mihin ikinä tieni mennä voi.
Aivan tiettömälläkin tiellä,
minun tuulessani soi.
Muistan sinut kun oli se tyttösi nuori,
ei kaikki osunut kohdalleen.
Ei sinulle riittänyt ulko kuori
ja tyttö otti jalat alleen.
Minä en tiedä mitään,
kauniimpaa kuin sinä.
Sinun silmäsi aamullakin,
loistaa tähtinä.